Päätimme kahden vaihtarikaverini kanssa lähteä johonkin rantalomalle, koska Bangkokissa ei ole rantaa. Valitsimme paikaksi Hua Hinin. Lähdimme tiistaina päivällä Bangkokista. Matka maksoi alle 4 euroa ja kesti 3,5 tuntia. Vaikka bussi oli ilmastoinnilla varustettu, oli matka melko hikinen. Ilmastoinnin lisäksi matkan tekoa helpotti hyrrä (eli tuuletin), joka pyöri bussin takaosan katossa. Bussissa kävi jos jonkinlaista kaupustelijaa kauppaamassa virvokkeita ja hedelmiä ja kaikkea random syötävää. Kaupustelija oli bussin kyydissä aina jonkun tietyn matkan ja poistui tämän jälkeen, ilmeisesti odottamaan seuraavaa bussia, jolla päästä takaisin lähtöpaikkaan.
Olimme aiemmin jo katsoneet netistä yhden guesthousen, jota oli kehuttu. Saavuimme Hua Hiniin ja ajattelimme, että meidät jätetään bussiasemalle, jotta osaamme sitten suunnistaa takaisin samaan paikkaan. Lopputulos kuitenkin oli, että meidät jätettiin keskelle pääkatua yhteen risteykseen. Meidän ihmettelyn tuloksena ympärillämme pyöri joukko tuk-tuk-kuskeja valmiina ottamaan meidät asiakkaikseen. Päätimme kuitenkin vielä tutkia paikkaa kävellen ja kysyimme eräältä paikalliselta, missä eräs katu mahtoi sijaita. Tämä paikallinen "herrasmies" (vai olisiko ollut paikallinen kylähullu) oli kyllä todella innokas auttamaan ja selitti ummet ja lammet. Ainoa huonopuoli oli, että neuvoista ei ollut oikeen mitään hyötyä. Pienen harhailun jälkeen löysimme lähelle Hilton hotellia, jonka läheisyydessä haluamamme guesthouse sijaitsi.
.JPG)
Päivä oli jo ehtoon puolella, joten suunnistimme syömään ja katsomaan vähän iltatoimintaa. Hua Hin on enemmänkin eläkeläisten suosiossa ilmeisesti. Ilmeisesti eläkeläiset kuitenkin harrastavat samoja aktiviteettejä kuin hieman nuoremmatkin. Jokaisesta baarista meille huudeltiin, että tulkaa juomaan tänne ja tänne. Jos erehtyi pysähtymään jonkun baarin eteen hieman pidemmäksi aikaa, niin huutoruletti voimistui. Eräässä baarissa oli live musiikkia tarjolla, joten suunnistimme sinne (tai minä suunnistin ja muut perässä). Baarissa aloitin kaverille selittämään, että olisi hauska käydä soittamassa yksi biisi bändin kanssa. Kaveri sanoi, että se on ihan mahdollista, kunhan menet vain kyselemään. Muutaman neuvoa antavan jälkeen rohkenin menemään kysymään kitaristilta, että suostuisiko hän luovuttamaan kitaran minulle yhden biisin ajaksi. Oikeastaan en edes kerinnyt lausettani loppuun, kun kitara oli jo minun kädessäni. Biisi oli tietenkin gunnareitten sweet child o' mine. Siitä on pieni videon pätkä, joten voin sen uppia tänne jossain vaiheessa.
Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan rantaan ensimmäistä päivää hieman paremmin. Ranta tuntui jatkuvan aivan loputtomiin, emmekä oikeastaan jaksaneet kävellä sitä kuvassa pienenä näkyvälle buddhan patsaalle. Rannalla oli tottakai jos jonkinlaista kauppiasta tienaamassa elantoaan. Joku myi rihkamaa, toinen tarjosi hierontaa, kolmas pedikyyriä/manikyyriä, neljäs hevosella ratsastamista jne... jopa minun jalkoja tultiin päivittelemään ja yritettiin puhua minut ottamaan pedikyyri (en jaksanut). Kaljaa sai myös jokaisesta kojusta ihan perus hintaan n. 1,5e.
Perjantaina maksoimme huoneen laskun, joka oli 2400 bathia eli 800 per nenä. Täällä suurin seteli on 1000 bathia, joka on n. 25e. Guesthousella oli hieman vaikeuksia antaa meille jokaiselle takaisin 200 bathia, kun tulimme noin isoille seteleillä tiskille maksamaan. Saatuamme vaihtorahat takaisin lähdimme etsimään bussiasemaa (johon meitä ei siis ensimmäisellä kerralla dropattu). Saimme guesthousesta ihan kohtalaisen kartan, jonka turvin suunnistimme bussiasemalle. Pääsimme oikealle kadulle, muttei siellä mitään bussiasemaa näkynytkään. Pelkästään minivaneja eli pakettiautoja. Guesthousen omistaja oli tanskalainen mies, joka sanoi meille, että minivaneilla pääsee kyllä nopeasti bangkokiin ja mahdollisesti vielä taivaaseen. Kuskit ajavat kuulemma melkoista kyytiä, joten valitsimme normaalin bussin. Pienen harhailun jälkeen löysimme bussiaseman, jota ei heti ulkoa tunnistanut asemaksi. Sisällä oli kyllä odotuspenkit ja lipun myynti. Matka oli yllättäen 10 bathia kalliimpi kuin bangkokista lähtiessämme. Juuri ja juuri saimme maksettua tämän odottamattoman 25 sentin hinnan korotuksen.
Palattuani Hua Hinistä maha alkoi tuntumaan kipeältä ja olo kuumeiselta. Olen pystynyt pysymään kuumeesta erossa yli kahden vuoden ajan, mutta maiseman vaihto näköjään aiheutti nyt tällaisen. Kuumemittaria minulla ei ollut, joten kävin seuraavana päivänä koululla orientaatiossa ja samalla ostamassa kuumemittarin. Kuumetta oli n. 38 C, mutta silti olo on tähän nähden suhteellisen hyvä. Jaksoin istua orientaatiossa loppuun asti, käydä tekemässä ruokaostokset ja apteekkikäynnin. Täytyy tänään ilmeisesti ottaa iisisti ja maata vaan sängyssä. Koitin kysellä apteekista myös särkylääkettä, mutta sen saaminen oli sen verran vaikeaa, että jätin sen toiseen kertaan. Täällä ei näköjään ole meille suomalaisille tuttuja merkkejä.
