Noniin. Tänä aamuna jatkuneet vatsakrampit olivat sitten vähän liikaa minulle ja aloin selvittämään Bangkokista lääkäriasemaa, josta voisin ostaa terveyttä. Eurooppalainen on listannut sivulleen sairaaloita, joissa voin suoraan eurooppalaisen Traveller's Insurance Certificate -korttia vilauttamalla lähettää laskun vakuutusyhtiölleni. Huh, että noita sairaaloja löytyy täältä, eivätkä ole ihan mitään pieniä hökkeleitä. Taksi löysi tällä kertaa aivan suoraan sairaalaan, joka on täällä aina ihan mukava yllätys. Taksikuski tosin kyseli minulta matkan aikan jotain kysymyksiä thaimaaksi ilmeisesti, että ajetaanko mielummin tuolta? Kohauttalin vaan olkapäitäni ja jatkoin matkan etenemisen seuraamista puhelimestani (tykkään olla hieman perillä siitä, että ollaan menossa oikeaan paikkaa). Painelin suoraan sisään Bangkok Hospitalin päärakennukseen ja menin jonottamaan muiden ihmisten perään. Ajattelin, että siinä on varmaan jonkinlainen ilmoittautuminen, vaikka tiskillä ei lukenut muuta kuin thai-kieltä. Onneksi olin lukenut sairaalan FAQ-osiota hieman ja otin passin mukaan, koska ilman sitä en välttämättä olisi saanut mitään hoitoa. Sain ilmoittauduttua siinä, mutta minut ohjattiin menemään toiseen rakennukseen, jossa sijaitsi ulkomaalaisten vastaanotto. Siellä kaksi nättiä naista otti minut vastaan, joista toisella oli yllään valkoinen sairaanhoitajan asu ja päässään vanhanmallinen sairaanhoitajan valkohilkka(??). Äiti ehkä tietää, että millainen. Toinen ei ollut viitsinyt pukea ylleen uniformua, joten en oikein pitänyt häntä minään. :) Olisin halunnut mennä ottamaan kuvan tästä toisesta tytöstä, mutta en sitten kehdannut.
Sain myös muovisen kortin sairaalasta, joten nyt sairastaminen on vieläkin helpompaa. Ensi kerralla rekisteröitymistä ei ilmeisesti tarvita.
Pienen odottelun jälkeen minulta otettiin paino, pituus, verenpaine ja kyseltiin mahdolliset lääkeaineallergiat. Tämän jälkeen pääsin lääkärille, jonka vastaanotolla olin n. 15 min. Lääkärin vastaanoton jälkeen menin hakemaan pillerini eräältä tiskiltä. Loppuhinnaksi esitettiin 1920 bathia eli alle 50e. Halpaa lystiä minulle, mutta ei välttämättä keskiverto Bangkoklaiselle. Yritin kysellä, että voisiko laskua lähettää vakuutusyhtiööni, mutta nainen tiskin takana ei ilmeisesti oikein ymmärtänyt kysymystäni, joten maksoin, että pääsisin popsimaan pillereitä. Pitäisi yrittää selvittää tuo suoralaskutus systeemi eurooppalaisesta, ettei itse tarvitsisi maksella mitään.
Nyt on sitten antibiootteja (Cifloxin), lääkettä mahakramppeihin (Buscopan) ja mahdollista oksentamista varten vielä Motiliumia. En nyt muuten näitä luettelisi, mutta blogin lukijoissa saattaa mahdollisesti olla lääkkeistä jotain tietäviä. Googlettelin hieman saamieni nappien brändinimiä, niin ilmeisesti niiden pitäisi tehota minulla oleviin vaivoihin. Vaivani tuskin ovat kovin tavattomia täällä. Sain vielä elektrolyyttijauhetta suolojen puutoksiin.
Kotiin minut palauttanut taksi lähti ajamaan melkoista kiertoreittiä, josta kyllä hänelle ilmoitin. Hän vain vastasi, että täällä on vähemmän ruuhkaa ja liikennevaloja (kiva, että osasi hieman englantia). Tottahan tuo ripeämpi matkan taitaaminen oli. Pääsimme posottamaan suuren osan matkasta 110 km/h lasissa ja olin varmaankin aiemmin kotona kuin että olisimme tulleet suoraan keskustan läpi. Toisaalta myös hintaa tuli enemmän. Menomatka maksoi 130 bathia (3,25e) ja tulomatka 210 bathia (5,25e). Täällä taksin seisominen liikenneruuhkassa ei juoksuta mittaria niinkään, vaan suurin osa laskusta tulee renkaiden pyörimän matkan perusteella. Mitä kovempaa mennään (ja yleensä mennään, jos siihen mahdollisuus esiintyy), niin sitä nopeammin bathit mittarissa juoksevat. Aamulla oli toisaalta hyvä mennä keskustan läpi, koska kello oli vasta 07.00, eikä ruuhkat ollut vielä kerennyt keskustan kaduille. Täällä lähtötaksa on 35 bathia (alle 1e) ja sillä pääsee yhden kilometrin (taulukon mukaan). Taulukko yltää aina yli tuhanteen kilometriin, jonka hintaa en muista. Voin ensikerralla ottaa kuvan taulukosta. Olen siis hyvin vähän ajanut täällä taksilla ja suosinut paikallisbusseja niiden hinnan ja paikallisen (hikisen) fiiliksen takia. Tulee aina hyvä mieli, kun saa jossain säästettyä selvää rahaa!
