Thärve!
Pakollinen kesäisen kuvan addaus.Tänään päätin lähteä merta edemmäs kalaan eli ottaa bussin alle ja katsoa minne sitä bussilla päätyykään. Paikalle ilmesty 147 (ei ilmastoitu bussi), joka vei oikeastaan kauemmaksi Bangkokin keskustasta. Helsingissähän olemme tottuneet siihen, että melkein kaikki bussit vievät Elielille tai rautatientorille. Hyvin harva bussi vie johonkin muualle. Eräälle pysäkille saapuessani melkein kaikki häipyivät bussista ja aloin miettimään, olisiko minunkin pitänyt (tämä vanha hyvä ohje, seuraa vain muita niin kaikki menee hyvin). Tämä kyseinen paikka oli ilmeisesti jokin ostoskeskus. Jatkoin tästä kuitenkin vielä eteenpäin ja saavuin seuraavalle pysäkille, jossa taas kaikki ihmiset jäivät pois. Tässä kohtaa päätin itsekin hypätä pois bussista ja kas vain, ostoskeskushan se siinä. Alakerta tai kakkoskerros oli täynnä kännykkäliikkeitä ja puoteja. Seuraavissa kerroksissa oli vaateliikkeitä, random elektroniikkaa, kauneussalonkeja ym. Myös miesten partureita näytti olevan, mutta ajattelin vielä säästää pehkoni, koska se ei näytä olevan vielä tarpeeksi rähjäisen näköinen. Myöhemmin voin yrittää tienata sillä myymällä sen muutamalla bathilla jollekin peruukintekijälle.
Ylimmässä kerroksessa, joka oli ilmeisesti viides kerros, oli ruokapaikkoja. Kävelin läpi kaikki ja päädyin sellaiseen, jossa pöydässä oli turvallisesti haarukat. Katselin ovella menuuta, jonka sivuja eräs työntekijöistä tuli minulle kääntelemään (ja toisti jotain "this and this"). Hän varmaan luuli tehneensä urotyön, kun sai minut syömään heille. Hyvää oli, vaikka annos osoittautui melko pieneksi. Olen muutenkin huomannut, että täällä annokset ovat melko pieniä. Pitää varmaan alkaa tilaamaan aina tuplana tai sitten tottua vähempään ruuan määrään. Ostin sitten Samsung puhelimen, johon ajattelin virittää thaimaalaisen prepaid-liittymän (tämänkin selittäminen vei uskomattomasti aikaa). Ihmiset ei vaan täällä osaa englantia. Ympärilläni palloili parhaillaan 10 myyjää ja mietin siinä, että olenko ainoa asiakas koko liikkeessä. No en ollut. Tyttö, jolta kyselin puhelimia, osasi mielestäni ihan kohtuullisesti englantia (heidän tasoonsa nähden). Muutama kysymys minulta oli ilmeisesti vähän liikaa ja hän kutsui paikalle pojan, joka ei taas osannut kuin jotain random sanoja. Hauskaa sinänsä, koska odotin henkilöä, jonka kanssa olisi voinut kommunikoida hieman sujuvammin. Kaupat kuitenkin tehtiin ja molemmat olivat vissiin tyytyväisiä. Jämäkästi myyjä ilmoitti alussa "no discount!". "a. ok.". Näin myös kitaroita, mutta en vielä sortunut ostamaan niitä. Niistäkään ei olisi varmaan saanut alennusta. Yamahan akustinen oli n. 80e vrt. Suomessa 200e.
Ostoskeskuksesta pääsin kämpille samalla tavalla kuin olin sinne joutunutkin. Kadun toiselle puolelle pysähtyi sama numero, joka meni takaisin täysin samaa reittiä. Aih... kyllä thaimaalaisten täsmällisyys on ihannoitavaa.
Tässä pari kuvaa kämpästä.
Taustalla korkein rakennus on tuo Siam university.
