Eilen päätin sitten lähteä hieman usemman bussin vaihdolla liikenteeseen. Tutun 147:n jälkeen vaihdoin Viikistä tuttuun 68:iin. Tuntui ihan, kun olisi ollut taas kotona (yeah.. right). Bussissa oli ilmastointi, jonka takia se maksoi hieman enemmän kuin ei-ilmastoidut bussit eli 11 bathia. Ei-ilmastoidut bussit maksavat 7/8 bathia.
Päädyin tällä 68:lla Khaosan roadille (jäin jopa pois juuri oikeassa risteyksessä, rlc). Paikasta löytyy myös perus nälkään sopiva Burger King, josta ostin 150 bathin Whopper aterian. Tämän jälkeen suuntasin Khaosanille kaljalle. Tämän jälkeen riipasin huiviin vielä kaljan ja nuudelikeiton, koska en oikein tullut täyteen Whopper ateriasta. Lysti maksoi suunnilleen saman verran kuin whopper ateria. Tarjoilijatyttö hymyili minulle niin uskomattoman leveällä ja ehkä hieman keinotekoisella hymyllä, että olihan siitä annettava vähän tippiä. Muuten Khaosanilla minua hadisteli kaikki kauppiaat. Pukukauppiaat ja tuk-tuk-driverit olivat niitä innokkaimpia. Kysymykseen "where are you going?" vastasin aina "there" ja osottelin aina eteenpäin. Jos puvun tarvitsen, niin taidan hakea sen jostain muualta kuin Khaosan roadilta.
Tämän jälkeen hyppäsin bussiin 47, jolla ajattelin pääseväni MBK-kauppakeskukseen (siis hei.. yksi maailman suurimmista). Muutaman mutkan kautta pääsin lopulta kauppakeskukseen, jonka ovella oli tiukka turvatarkastus. Ovella oli metallinpaljastimet (kuvassa), jotka huusivat tauotta. Metallinpaljastimen jälkeen vartija tarkasti taskulampulla, mitä sisääntulijoilla mahtoi olla laukuissaan. Paikka oli melko iso, kesti pari tuntia kävellä kaytävät läpi ja veikkaan, etten siltikään käynyt läpi aivan kaikkia käytäviä. Mietin vaan, että miten paljon ihmiset oikeasti tarvitsee tavaraa?! Toisaalta, jos tavaraa oli paljon, niin oli myös ihmisiä. Jokaisessa nurkassa oli porukkaa pyörimässä ties milläkin asioilla. Aiemmasta kauppakeskuksesta hankkimassani liittymässä en saanut internettiä toimimaan ja ajattelin mennä kyselemään apua tähän ongelmaan. Liittymän kotisivut olivat vain thai-kielellä, joka vaikeutti aika paljon asioiden ymmärtämistä. Ajattelin, että MBK:ssa käy paljon enemmän turisteja, joten työntekijät puhuvat hieman paremmin englantia kuin jossain muualla. Random palloilun jälkeen löysin kännykkä helvetin neljännestä kerroksesta, jossa sain aika nopeasti apua ongelmaani. Yhden kännykkätiskin tyttö puhui hyvin englantia ja neuvoi minut menemään kerroksen alemmaksi operaattorin luo. No.. alemmasta kerroksesta ei löytynyt mitään ja infon kautta sain tietää, että paikka sijaitsee alimmassa kerroksesta. Sieltä löytyi apu ongelmaani ja nyt on paljon helpompi suunnistaa busseissa, kun kännykkässä on facebook (sieltä ne ohjeet löytyy parhaiten).
Näitä kännykkä puoteja oli ihan vierivieressä ja aloin vaan miettimään, että ilmeisesti jokaiseen riittää sitten asiakkaita. Monissa kaupoissa (melko pienissäkin) näytti olevan 3-4 myyjää, jotka pitivät seuraa toisilleen.
Rlc.. kattokaas kuljettajan vaihdekeppiä (ja tää ei oo kaksmielistä).
Ainii.. löysin kaupasta myös maitoa, joka on jopa pastöroitua. Tuskin se toisaalta d-vitamiinia sisältää, koska ne otetaan auringosta.
Niin ja vatsatautia/ripulia en oo vieläkään saanu, vaikka oon tässä safkannu random paikoissa kadulla ja välillä vähän tasokkaammissakin. Toki nyt kun siitä tässä kirjotan, niin se varmasti alkaa. Ruoka on täällä kyllä hyvän makuista, ei harmita ollenkaan lähteä tuonne syömään. Muutaman sanan voisi opetella thai-kielellä, koska eräässäkin ruokapaikassa joutui ruveta melkein matkimaan kanaa, että olisi saanut kanaa. Eräs asiakas ymmärsi sanan chicken ja osasi kääntää sen thai-kielelle. Lopulta en kyllä tiennyt, mitä sain.. saattoi olla myös nautaa, koska siitäkin oli ilmeisesti puhetta (ks. kuva alla).
Kävin myös kahvosilla, jäätelöillä ja vohveleilla.
