Takaisin KK:ssa mentiin yöksi eri paikkaan kuin ensimmäisellä kerralla. Seuraavan päivän suunnitelmana oli lähteä itään päin katsomaan orankeja, jotka olivat heille tarkoitetulla suojelusalueella (tai sitten huumevieroituksessa, paikan nimen perusteella)
http://www.orangutan-appeal.org.uk/sepilok-rehabilitation-centre/
Menimme siis Sepilokiin orankeja tsiikaileen. Niiden määrä on täällä borneolla vähentynyt todella rajusti, kun kaikki sademetsät hakataan ja tilalle istutetaan pelkkää öljypalmua. Ainoa monimuotoisuus, jota oli vielä jäljellä, olivat erilaiset palmuöljyrekat, jotka jauhoivat tietä edestakaisin. Hyvä neste oil ja muut sankarit!
"Kattokaa nyt sitä napitusta."
Meitsi ja safkaavat orankit. Mäki olisin halunnu banaanin.
Orankeja ruokittiin klo 9 aamulla ja klo 3 iltapäivällä, joten menimme katsomaan kello kolmen showta. Ruokintapaikalla piti olla hiljaa, mutta uskomattoman vaikeaa se tuntui olevan usealle aikuiselle ihmiselle. Lasten malttamattomuuden sentään ymmärsi. Odottelu sademetsässä oli melko hikistä puuhaa ja pääsylippuja joutui käyttämään viuhkana itsensä viilentämiseen. Lopulta odotuspalkittiin.
Resorttia.
Orankien jälkeen pulahdettiin uimaan resortin uima-altaaseen. Ensimmäinen kerta, kun uin uima-altaassa sitten Thaimaan. Seuraavana aamuna lähdettiin Kota Kinabalun kansallispuistoa kohti, joka oli siis pari tuhatta metriä merenpinnan yläpuolella. Vuoristossa ei ollut niin lämmin kuin lähempänä merenpintaa, joka oli ainakin minulle melko mukava asia. Kansallispuistossa hinnat oli laitettu ainakin uusiksi ja kaikki maksoi vähintään tuplaten verrattuna muuhun Malesiaan.
Vähä trekkaamas.
Kävimme trekkaamassa pari reittiä sademetsässä. Reitit menivät ylä- ja alamäkeä ja koko ajan piti olla tarkkana, mihin astuu. Tämän takia maisemia ei ehtinyt niin paljoa ihailemaan. Sademetsässä tuli myös melko hiki, tosin viileämpi vuoristoilmasto ehkä auttoi hieman. Illalla lämpötila laski entisestään, jonka rinkassa pyörinyt huppari täytyi ottaa käyttöön (toinen kerta tällä Aasian reissulla, ensimmäinen kerta kuumeessa Bangkokin skytrainissa). Yö meni mukavasti, kun oli viileä. Siitä ei ole saanut täällä Aasiassa niin montaa kertaa nauttiakaan.
Jo lapsena piirsin kuvan nimeltä "Pilviä on.bmp". Nyt niitä sitten oli.
Yön jälkeen lähdettiin takaisin Kinabalulle ja käytiin vielä Manukan saarella.
