Kota kinabalu jäi taakse ja saavuimme Indonesiaan Jakartan lentokentälle puolelta öin paikallista aikaa. Päätimme viettää yön lentokentällä, koska emme saaneet varattua mitään järkevä hintaista hotellia. Parkkeerasimme rinkkamme kahden "nakkikioskin" väliin puuistuimille lähtevien aulaan. Puuistuimet eivät olleet selälle se paras mahdollinen alusta nukkua, mutta ehkä se kuitenkin voitti kylmän kivilattian. Yöpaikka oli hieman meluinen johtuen parin remppamiehen aiheuttamasta melusta. Remonttia tehdään ilmeisesti öisin, kun lentoasema tyhjenee ihmisistä. Tämä oli meille kuitenkin hieman epämieluista, koska heräsimme jatkuvasti erilaiseen kilkutteluun ja rälläköiden ääniin.
Aamulla ei enää väsyttänyt kello viiden aikaan, koska ihmisiä oli jo paljon liikkeellä ja melutaso oli taas noussut (remonttimiehet lähtivät ehkä joskus kahden jälkeen). Vessassa käynnin jälkeen huomasin, että yöpaikkaamme oli ilmestenyt myös muuan lippalakkimies lentokenttäkärryjensä kanssa. Aluksi näytti siltä, että hän vain järjesteli tavaroitaan neljään kassiin. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että hän myi leipä- ja riisiannoksia. Ostajat tuntuivat lähinnä olevan lentokentän henkilökuntaa, koska jokaisella asiakkaalla oli rinnassa jonkinlainen henkilökortti roikkumassa. Aluksi tuli vähän fiilis, että olemme kaikki pummeja tai kodittomia kadulla, missä yksi pummi tulee valtaamaan toisen majapaikan. Kuten arvata kuitenkin saattaa, me olimme tulleet hänen myyntialueelleen. Hän ei kuitenkin yrittänyt häätää meitä millään tavalla ja loppujen lopuksi sopu sijaa antaa ja siirsin omia tavaroita syrjään hänen asikkaittensa tieltä.
Lopulta nakkikioskin pitäjätkin tulivat töihin, mutta niissä ei moneen tuntiin ollut vielä ensimmäistäkään asiakasta. Mietiskelin, että mikä mahtaa olla miehen ruoka-annoksien suosio? Kaikki tuntuivat tietävän, missä ja mitä mies oli myymässä, koska asiakkaat kävelivät suoraan hänen luo rahat valmiiksi käsissään. Asiakkaat olivat pukumiehistä siivoojiin sekä muihin käyskentelijöihin. Ehkä hinta oli edullinen tai leivät/riisiannokset hyvän makuisia. En tiedä, kannattaako laittaa pystyyn kallista myyntikojua, jos leivät myy nopeammin suoraan lentokenttäkärryjen päällä olevista laukuista. Annokseen kuului pieni leivän palnen ja banaanin lehteen puristettu riisiä, jossa oli sisällä jotain täytettä. Kaksi tällaista maksoi n. 35 senttiä. Ehkä niistä jopa nälkä hieman lievittyi. Vertailuna vain, että viereisellä nakkikiskalla nuudeliannos kanalla saa n. 1,4 eurolla.
Hieno yrittäjyyttä! Helsinki-Vantaalla tai Suomessahan tällaista toimintaa ei pysty tietenkään harrastamaan missään muodossa. Kaveri toimi vain työpaikkaruokalana lentokentän työntekijöille.
Kota Kinabalulla ihmettelimme meidän guesthousen alapuolella olevaa ravintolaa, joka oli aina niin täynnä, että emme meinanneet päästä meidän guesthouseen. Pöydät oli siis levitetty jalkakäytävälle asti, koska sisäalue ei vaan yksinkertaisesti riittänyt. Päätimme sitten eräänä iltana mennä syömään kyseiseen ravintolaan. Ruokalistalla ei tuntunut olevan kuin siansuolta tai sianlihaa. Valitsin lihan, jota sai järsiä irti luista. Tämän lisäksi tarjoiltiin tofua ja jotain leivän paloja. Ruoka ei ollut kovin kaksinaista, eikä hintakaan ollut mitenkään edullinen (etenkään ruuan tasoon verrattuna). Jokin kuitenkin paikallisia viehätti kyseisessä ruokapaikassa, koska paikka oli joka ilta aivan täyteen ammuttu ihmisiä.
..etta sellasta.. nyt ollaan balilla.. tai oltu jo useampi paiva, kivoja ilmoja sinne Suomeen! (taal on koko ajan 30C lamminta) Niin ja hyvaa Suomen itsenaisyyspaivaa kaikille.
