Kota kinabalulta lähdettiin taittamaan matkaa Kudatin kaupunkiin tai kylään. Matkaa varten bussin piti saapua pysäkille klo 12.00 keskipäivällä ja lähteä siitä tunnin päästä Kudattiin (olimme edellisenä päivänä nähneet bussin lähtevän noin kello yksi iltapäivällä). Bussia ei kuitenkaan näkynyt vielä vähän kello yhtä, joten eräs bussiasemalla jotain virkaa hoitava mies tuli meille sanomaan, ettei bussia tulekaan. "njaa, ei kait siinä sitte". Keneen nyt sitten luottaa ja keneen ei. Muutenkin meille oltiin kaupattu taksikyytejä koko ajan, kun olimme odotelleet bussia. Lopulta otimme taksikyydin 6,5e/hlö ja odotimme, että henkilöauto tungettaisiin porukkaa täyteen. Täällä ei vajailla autoilla ajella.
Matkaan lopulta päästiin, kun auto oli saatu täyteen porukkaa. Matkalla puhkesi ilmeisesti rengas, jota kuski ja pari muuta matkustajaa alkoivat hikipäässä vaihtamaan. Me istuimme autossa. Lopussa, kun porukkaa alkoi jäämään pois, niin huomasimme, että kaikki maksoivat saman 6,5e eli ei meitä oltu sen enempää vedätetty kuin näitä paikallisiakaan.
Reilun kolmen tunnin matkan jälkeen (190 km) pääsimme lopulta Kudatiin, joka osoittautui todella pieneksi paikaksi. Ruokapaikkoja onneksi löytyi paljon, joten nälkää ei tarvinnut nähdä. Kudatissa ihmiset tosin osasivat melko kehnosti englantia, joten otimme käyttöön Sannan Indonesian kielentaidon, joka on tarpeeksi lähellä Malesian kieltä (lue: paljon samoja sanoja). Ruuan tilaaminen sujui siis ruokapaikoissa melko mukavasti. Kaljaa ei vaan tuntunut olevan, ei ruokapaikoissa, eikä kaupoissa. Paikalliset muslimit eivät juo kaljaa, eikä Kudat ole mikään varsinainen turistipaikka.
Sanna laiturilla.
Otimme hostellin yhdeksi yöksi, koska aamulla päätimme lähteä laivalla Banggin saarelle. Hostellissa työskentelevä vanhempi naishenkilö kyseli meiltä, että mitä me sinne saarelle mennään ja mitä me siellä tehdään. Jännää utelua. Ei kait tällasilla saarilla voi muuta tehä, kun lepäillä ja katsella paikallista meininkiä. Seuraavana aamuna lähdimme aamupalan jälkeen matkaamaan saarelle.
Banggin saarille päästyämme suunnistimme johonkin yösijaan kyselemällä paikallisilta tietä. Löysimme Banggi resort -nimisen paikan, jonne saimme matkatavaramme jätettyä. Sataman alueella oleva "keskus" ei ollut kuin yhden kadun pituinen ja saaren laajempaa tutkiskelua varten vuokrasimme joltain paikalliselta jampalta skootterin. Poika ei olisi aluksi oikein halunnut vuokrata skootteriaan, mutta resortin tytöt ilmeisesti puhuivat pojan ympäri ja näin saimme skootterin käyttöömme muutamaksi tunniksi.
Skootteriajelun jälkeen löyty postikorttimainen laituri.
Jos Kudatista ei löytynyt kaljaa, niin täällä siitä ei tarvinnut haaveilla sitäkään vähää. Seuraavana päivänä saatiin joku paikallinen jamppa heittämään meidät jollekin saarelle ottaan arskaa. Taisivat pitää siellä meitä "hieman" hulluina. Onneksi kyseinen jamppa palasi vielä hakemaankin meidät samalta saarelta, muuten olisi tullut pitkä uintimatka pois.
Matkalla "autiolle" saarelle.. tai ainakin autiolle rannalle.
"I'm walking away..."
Banggin saari riitti meille kahdeksi päiväksi, jonka jälkeen lähdimme takaisin Kudatin kautta Kota Kinabaluun.
Silloin vuonna -85.
