hohhoijaa...
Meijän bändin rumpali tuli Suomesta tapaamaan meikäläistä ja Bangkokin parin päivän jälkeen päätettiin tosiaan lähteä vähän lomailemaan (koska toi koulu on niin rankkaa). Bussimatkan sijaan valitsimme lentämisen, kun liput saatiin n. 40e:n hintaan. Tämä oli tuntui hyvältä vaihtoehdolta ja olimme Phuketissa vähän jälkeen puolen päivän. Lentoaika oli vain 1,5 tuntia. Lentokentällä oli kuitenkin vastassa melko tuttu meininki. Hyeenojen tavalla kimppuumme hyökättiin lauseella "Sir, where you go sir? Sir?" Aluksi en vastaillut mitään tai vastailin vain väliinpitämättömästi, että "en tiedä". Emmehän oikeastaan olleet päättäneet, mille rannalle menisimme asettuisimme. Lopulta hyppäsimme erään pakettiauton kyytiin, jonka hinta (150 bath/nenä) oli sama kuin kaikilla muillakin hyeenoilla. Hinta tuntui Bangkokin taksihintoihin melko suurelta, mutta loppujen lopuksi matkaakin oli melko paljon. Silti Phuketista huomasin jo heti lentokentällä sen, kuinka turisimi on vaikuttanut sen hintoihin. Phuket taitaa olla Thaimaan kallein provinssin. Päätimme suunnata Kamala beachille, koska se vaikutti olevan hieman rauhallisempi kuin esimerkiksi viereinen Patong beach. Tätä ennen kuinkin pakettiauto pysähtyi jossain matkatoimistossa, jossa varmistettiin meidän määränpäämme ja haluttiin toki myydä majoitukset samalla vaivalla. Osa matkustajista osti majoitukset kyseisestä toimistosta ja osa taas ei. Itse kuuluimme jälkimmäiseen porukkaan. Saavuimme pahimmalle turistialueelle eli Patong beachille, joka oli juuri sellainen kuin kuvittelimmekin. Baaria baarin vieressä, kaiken maailman hieromopaikkoja (ja niistä kuorossa naukuvat naiset "have a massage siiiir, welcome siiiir") ja toki erilaista rihkaman myyntiä.
Joku random vesiputous.
Porukkaa jäi vähitellen pois pakettiautosta, mutta erään pariskunnan hotellia ei vain meinannut löytyä. En tiedä, oliko kuljettaja uusi vai oliko hotelli uusi vai minkä takia paikka oli vain niin vaikea löytää. Hassua oli, että firma, joka myy hotellihuoneet asiakkaille, ei loppujen lopuksi löydäkään hotellia. Kuski soitteli puhelimella moneen paikkaan ja kyseli useilta kadunmiehiltä jne. Reilun tunnin harhailun jälkeen kuski löysi hotellin ja sai meiltä ylistävät aplodit.
Tämän jälkeen lähdimme taittamaan matkaa Kamala beachille, joka oli pienen vuorenrinteen takana. Paikka vaikutti paljon sympaattisemmalta kuin edellinen Patong beach ja päätimme oitis lähteä etsimään syötävää rannalta sekä sopivaa yösijaa. Lopuksi päätimme sijoittautua meille jo heti ensimmäiseksi huikkineen sedän luo, jolla oli katutasossa räätäliliike ja toisella puolella tietä ilmeisesti vielä ravintolakin. Kolmen hengen huoneita oli hieman huonosti tarjolla, joten otimme kaksi kahden hengen huonetta. Hintaa leikille tuli 12,5e/huone.
Meijän skobat.
Korkeuserot olivat melko suuria.
Skoballa pääsee aina keulille.. tai ainakin autojen ohi.
Ensimmäinen päivä meni mukavasti rannalla loikoillessa ja toisena päivänä kävimme tapaamassa tuttuja Patong beachilla. Rantojen välillä liikkuminen oli melko sikamaisissa hinnoissa (edelleenkin verrattuna Bangkokiin), joten päätimme kolmantena päivänä vuokrata skootterit ja tutkia Phuketin provinssia hieman tarkemmin. Skoottereilla päristely oli melkoisen mukavaa puuhaa, kun sai itse päättää minne halusi ja milloin. Hinta oli 7,5e/24h/skootteri. Skoottereilla pääsi melko mukavaa vauhtia, kun kuutiotilavuus oli ilmeisesti hieman suurempi verrattuna suomalaisiin mopoihin ja turhat rajottimet loistivat poissaolollaan. Ainoa oli, että 80 km/h:ssa tuuli alkoi ottamaan sen verran vastaan, että mielummin sitä ajeli hieman hiljempaa. Liikenne ei ollut tietenkään yhtä hektistä kuin Bangkokissa, joka teki skootteriajelusta todella nautinnollista puuhaa. Toki autojen välillä puikkelehtiminen kuului, paikallisten tapaan, asiaan.
Aurinko yrittää laskea Patong beachilla +joku random riippuliitäjä.
Kolmen Kamala yön jälkeen suuntasimme Koh Phanganille eli yhdelle Thaimaan saarista.
