Niih. Sitten Phuketin jälkeen lähdettiin matkustamaan pakettiautolla Ko Phanganin saarelle, joka siis sijaitsee Ko Samuin pohjoispuolella. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä Ko Taolle, joka on taas Ko Phanganin pohjoispuolella, mutta taisimme hieman sekoilla matkatoimistossa (tai itse keskityin enemmänkin itseni viilentämiseen).
Ko Phanganin kartta.
http://www.lonelyplanet.com/maps/asia/thailand/ko-pha-ngan/map_of_ko-pha-ngan.jpg
Näillä edellä mainituilla saarilla mainostetaan hyvin paljon täyden kuun bileitä. Itse emme olleet saarella juuri täyden kuun bileiden aikaan, mutta uskoisin bileiden olevan vain joraamista rannalla hieman suuremmalla porukalla kuin tavallisesti (= ei sen ihmeemmät bileet). Toki rannalla joraaminen voi olla ihan mukavaa vaihtelua baarissa notkumiselle.
Rannoilla baarit ovat pelkkiä terassibaareja eli missään sisätiloissa ei olla (=kuten Suomessa). Katos on kuitenkin pään päällä mahdollisen vesisateen yllättäessä. Bangkokissa baarit tai yökerhot ovat kuitenkin yleensä ihan sisätiloissa olevia juottoloita, joissa ilmastointi saattaa olla melko kylmällä. Yleisesti baariin meneminen on täällä hieman toisenlaista kuin Suomessa. Lämmintä vaatetta tarvitaan oikeastaan näihin sisätila klubeihin tai yökerhoihin, joissa saattaa tosiaan olla melko kylmäkin. Ulkotiloissa ei tule koskaan kylmä eli lämmintä vaatetta ei tarvitse varata mukaan auringon laskiessa.
Ennen Ko Phangania meidät ajettiin Surat Thaniin, jossa odotimme jonkun ihmeen takia 2 tuntia. Paikallinen bussiasema myi kaikenlaista pientä purtavaa. Bussiasemalla oli myös setä, jolta saimme tarrat rintaan, että olimme maksaneet matkan Ko Phanganille. Aluksimme hieman epäröimme, kun ensimmäinen kuski, joka siis kuljetti meidät seuraavan kuskin luo, otti meiltä meidän kuittimme (tai lippumme) pois, eikä suostunut antamaan sitä takaisin. Otimme siitä kuitenkin varmuuden vuoksi kännykällä kuvan. Bussiasemalla setä ei kuitenkaan kysellyt mitään ja antoi meille jatko liput saarelle. Samalla hän myi meille paluuliput Bangkokiin sekä majoituksen rannalta yhdeksi yöksi. Setä näytti hieman epäluotettavalta, koska hänellä oli koko ajan todella leveä hymy, jonka takaa harva hammasrivistö vilkkui. Päätimme kuitenkin luottaa häneen, koska kyse ei ollut kuin parista kymmenestä eurosta. Saimme häneltä lisäksi kasan erilaisia lippuja eli meillä oli edes jonkinlaista dokumenttia maksamistamme summista.
Laivamatka Ko Phanganille.
Jatkoyhteys bussiasemalta vihdoin saapui ja pääsimme jatkamaan matkaamme rannalle (sinne oli siis asemalta reilun tunnin matka). Satamassa piti taas vaihdella tarroja eli rintaamme kiinnitetyt tarrat annettiin tiskin takana olleelle henkilölle, joka taas antoi meille toiset tarrat. Pienen odottelun jälkeen laiva saapui ja pääsimme matkaan. Laiva meni Ko Samuille ja jatkoi sieltä sitten Ko Phanganille. Olimme perillä pimeän aikaan ja satamassa meitä oli tervehtimässä kymmenet taksikuskit, jotka yrittivät saada meitä kaikin keinoin asiakkaikseen (hyppivät ja pomppivat laiturilla sekä heiluttivat pahviin liimattua Ko Phanganin karttaa). "Where you wanna go sir??!?" No.. onneksi olimme ostaneet majoituksen valmiiksi yhdeksi yöksi ja satamassa meitä oli vastassa kyseisen hostellin kuljettaja. Olimme maksaneet majoituksesta n. 60 % ja perillä maksoimme loput 40 %. Tämä osoittautui melko hyväksi ideaksi, koska rankkasade yllätti juuri kuin olimme päässeet asettautumaan majoitukseemme. Olisi ollut siis melko ikävä etsiä rankkasateessa yösijaa. Yövyimme kolmen hengen bungalowissa, joka oli siisti ja muutenkin todella mukava. Noh.. hintakin oli yöltä n. 17e, mutta ei se kovin suuri summa ollut meille kolmelle. Hinnathan täällä ovat suhteellisesti melko korkealla, koska paikka on niin turistoitunut eli halvempia yöpaikkoja saa kyllä metsästää. Toki siististä ja hyvin varustellusta majoituksesta voi hieman maksaakin. Yövyimme kyseissä paikassa myös seuraavat kolme yötä.
Majapaikkamme ranta.
Tutustuimme saareen tuttuun tapaan skoottereilla, jotka saatiin kätevästi vuokrattua majapaikastamme. Alunperin Suomesta tullut kaverini halusi käydä thai-kokkauskurssilla ja sattumalta satuimme löytämään sellaisen paikan. Kävimme syömässä paikassa ja kyselimme kokkikurssista. Paikka vaikutti todella lupaavalta tähän, kun kolme ruoka-annosta per nenä maksoi 12,5e (kokkauksen jälkeen annokset sai toki vielä syödä). Valmistimme yhteensä siis 9 eri ruoka-annosta, jotka olimme valinneet ravintolan ruokalistalta.
Kokki näyttää, miten jauheliha valmistetaan käsin (ei siis ilmeisesti onnistunut minulta).
Homma meni niin, että menimme ravintolan keittöön, missä kokki näytti, miten piti leikata ja mitä annokseen tuli. Yksi meistä kirjasi reseptit ylös. Kun ruoka-annoksien raaka-aineet oli saatu lautasille, alkoi itse ruoan valmistusprosessi, yleisesti wokkaamalla. Homma käytiin melko nopealla tahdilla läpi, eikä itse harjottelulle jäänyt oikeastaan aikaa. Tämän jälkeen nautimme työ hedelmistä eli söimme valmistamme annokset. Nam!
Raaka-aineet valmiina kypsennettäviksi.
Erään hiekkatien varrella oleva katubaari, missä ei ollut yhtään turistia!
Loppuaika kului saarea ympäri ajallessa ja eri rannoilla vierailussa. Noin vajaan viikon lomailun jälkeen päätimme palata Bangkokiin (thaimaan kielellä Krung-tep). Paluumatka osoittautui vähintäänkin yhtä mielenkiintoiseksi kuin mitä tulomatka oli ollut. Sura Thaniin päästyämme ilmestyimmekin eri "bussiasemalle" tai oikeastaan se oli jonkinlainen välipysäkki tai bussivarikko tai en oikeastaan tiedä, mihin sen luokittelisi näin suomalaisittain. Sieltä seurasi melkein samantien jatkoyhteys seuraavaan paikkaan, joka osoittautui Surat Thanin keskustaksi. Täällä saimme todella virallisen näköiset käsinkirjoitetut tarrat "BKK" rintaamme. Tämän jälkeen meille sanottiin, että parin tunnin päästä pitää olla takaisin, mutta emme jaksaneet palloilla keskustassa tuntia pidempään ja palasimme tälle välipysäkille odottamaan bussia. Emme ehtineet kauaa istua välipysäkillä, kun sama lava-auto, joka meidät oli tuonut sinne, ilmestyikin paikalle ja sanoi, että nyt mennään. Se siitä kahdesta tunnista. Lava-auto ajoi pitkän matkaa jonnekin tuntemattomaan, kunnes kuski sai ilmeisesti puhelun ja teki u-käännöksen ja ajoi tämän jälkeen todella kovalla kiireellä takaisin edelliselle välipysäkille. Sieltä saimme kyytiin kolme uutta matkustajaa, joista yksi oli menossa Bangkokiin ja kaksi Ko Taolle. Ko Tao matkustajat pudotettiin jollekin välipysäkille ja meidät vietiin edelleen jollekin seuraavalle. Tämä osoittautui kuitenkin viimeiseksi pysäkiksi ja jonkin ajan kuluttua pääsimme bussiin, joka ajoi meidät Bangkokiin.
Matka paikkaan x, jonne emme sitten menneetkään.
Odottelemassa viimeisellä välipysäkillä, että onko se nyt viimeinen välipysäkki.
Ainoaksi kysymykseksi jäi, minne kuski oli meitä viemässä, ennen kun sai puhelun ja teki u-käännöksen. Se ei todellakaan ollut sama paikka, jonne meidät lopulta vietiin. Tämän lisäksi viimeisellä pysäkillä oli samoja matkustajia, jotka olivat tulleet samalla laivalla Ko Phanganilta. He käyttivät ilmeisesti eri välitysfirmaa ja menivät näin eri reittiä tälle pääteasemalle. Viimeisellä välipysäkillä luovutimme vielä nämä meidän "viralliset" matkalippumme eli nämä käsinkirjoitetut tarrat rinnastamme. Kaikki nämä toimintatavat hieman huvittivat meitä. Näin kuitenkin Thaimaassa.
