Kyseessä on Hr. Renksoni (nimeä muokattu), joka opettaa meille ostotoiminta-kurssia. Hän on ilmeisesti myös kansainvälisen bisneksen jonkin sortin osastojohtaja. Tällä ostotoiminta-kurssilla keskitytään siihen, kuinka ostotoiminta on todella tärkeää ja mitä kaikkia asioita se pitää sisällään. Luennoilla oppilaat myös pitävät esitelmiä, jotka vaikuttavat parantavasti numeroon tai täällä pikemminkin kirjaimeen. Jos pitää kaksi esitelmää, niin se on ilmeisesti varma A. Jos pitää vain yhden esitelmän, on numero varmaan lähempänä B:tä. A:ta ei välttämättä voi edes saada, jos ei suostu luokan eteen ollenkaan. Tenteillä ei nyt ole niin suurta merkitystä.
Pidimme tällä viikolla toisen esitelmämme ja opettajamme kehui esitystämme useilla ylistyssanoilla. Omasta mielestäni esitelmämme oli nopeasti kyhätty kasaan, eikä sen sisältö nyt ollut aivan kaiken kattava. Esitys oli toisaalta rento ja englantimme oli helposti ymmärrettävää. Tätä vastoin kiinalaiset pitivät samalla tunnilla omat esityksensä, mutta niistä opettajamme ei lausunut kovastikaan ylityssanoja. Eräälle kiinalaiselle hän sanoi, että sinun englannista ei saa kukaan muu mitään selvää, paitsi sinä itse. Totta tämä ehkä olikin, mutta ei sitä olisi mielestäni tarvinnut siinä mainita. Pääasiana mielestäni tunnilla oli se, että mennään luokan eteen ja pidetään esitys. Lisäksi hän välillä moittii paikallisia opiskelijoita siitä, ettei heillä ole edes kirjaa hankittuna. No tästä huolimatta, vaikka eivät mitään osaisikaan, opettaja päästää heidät mahdollisesti säälistä läpi. Toisen esityksen jälkeen opettaja sanoi meille, että älkää sitten stressatko lopputentistä. Ilmeisesti A taitaa olla jo tulossa.
Meille valkoihoisille hänellä tuntuu olevan aina aikaa rupatella joutavia ja kysellä kuulumisiamme. No kivaahan tämä, mutta samanlaista meininkiä ei ole Suomen yliopistossa. Suomessa opettajien aika on kortilla ja tapaaminen pitää sopia aina ennalta. Thaimaassa kuitenkin aikaa löytyy aina ja asiaa jaksetaan vääntää vaikka tikusta.
Samainen opettaja lupasi meille, jotka pidimme puheen Siamin yliopiston memorial päivänä, lounaan haluamastamme ravintolasta. Edellisellä viikolla hän sitten lunasti lupauksensa ja vei meidät syömään. Itse hän ehdotti Sizzleriä, jossa on tarjolla länsimaista ruokaa eli erilaisia pihvejä, joiden lisänä ilmainen salaattipöytä. Katselin ruokalistalta, että hampurilainen voisi olla hyvä idea, mutta opettajamme ehdotti mielummin ruokalistan kalleimpia annoksia. No mikäs siinä, koska 500 bahtin annokset vaikuttivat hintansa väärteiltä. No eihän yhden annoksen hinnaksi muodostunutkaan kuin 12,5e. Vastaavanlaiset annokset olisivat Suomessa olleet ainakin 30e. Kuitenkin tämä 500 bahtia on melko paljon thaimaalaiselle korkea kouluopettajallekin yhdestä annoksesta. Söimme kaikki neljä siis, opettaja mukaan lukien, listan kalleimmat annokset. Mietimme, että ehkä siinä oli heiman halua myös näyttää, ettei täällä ihan tyhjä taskuja olla. Epäilimme kuitenkin, että opettajamme kuittasi laskun koulun piikkiin, veikaten "edustuskulut".
