Bangkok, koulu loppu.

Koulu loppui sitten kuitenkin, vaikka ei siitä nyt epäilyksiä edes ollut. Olen tähän blogiin suoltanut aika paljon asioita, jotka ovat täällä thaimaassa ja yliopistollamme hieman typerästi. No vaiheeksi voisin kirjoitella hieman myös positiivisista asioista (=eli miksi tänne kannattaa todellakin tulla).

• Hintataso on toki edullinen. Et välttämättä saa aivan samaa laatua, kun olet Suomessa tottunut saamaan, mutta saat sen jokatapauksessa aina halvemmalla. Vaatteita ei välttämättä kannata ostaa MBK:n tapaisista turistikeskuksista, koska ovat yleensä melko huonolaatuisia. Kannattaa lähteä merta edemmäs kalaa ja esimerkiksi Pin Klao tai paikallisittain Pin Kao on todella hyvä paikka ostaa hyvälaatusia vaatteita järkevään hintaan (toki tämäkin riippuu kaupasta). Hintataso on täällä kuitenkin melkein jokatapauksessa Suomen hintatasoa edullisempi (toki poikkeuksiakin löytyy).
• Ruoka on hyvää ja halpaa. Katuravintoloita kannattaa hyödyntää, koska niissä ruoka on hyvää ja halpaa. Itse en saanut ainuttakaan mahatautia katuravintoloista (sitä vastoin kauppakeskuksien buffeteista voin todeta yhden). Katubuffetteja en ole testannut, enkä varmaan enää ehdikään. Huomatkaa mennä niihin katukeittiöihin, joissa on myös muita ihmisiä.
• Täällä olet julkkis. No ainakin olet julkkis, jos kävelet paikallisten alueella. Ihmiset todellakin tuijottavat sinua kuin mitäkin suurempaa nähtävyyttä ja saattavat iloisesti moikata. Keskustassa tätä julkkis efektiä ei tule huomaamaan, koska paikka kuhisee meitä valkoihoisia.
• Liikenteen kaaottisuus on kiehtovaa. Bangkokissa en tosissaan ole ajanut skootterilla, mutta etenkin Phuketissa huomasi sen, miten oli kiva skootterillakin ohitella ja änkeä liikennevaloissa sinne autojen eteen odottamaan valojen vaihtumista. Bangkokissa kaksipyöräistä ei niinkään tarvitse, koska bussilla ja taksilla pääsee kätevästi jokapaikkaan. Muualla kyllä vuokraaminen on ehdottomasti suositeltavaa, mikäli vain kaksipyöräinen pysyy hanskassa ja kuski on selvinpäin.
• Edelliseen liittyen, ihmisten paljous tuntuu jotenkin kiehtovalta. Ainaki joku on jollain kujalla tai chinatown on aina niin täynnä ihmisiä, ettei ostoskäytävillä mahdu edes liikkumaan. Seitsemän miljoonaa ei vaan ole pieninumero näinkin suureen kaupunkiin. En edes tiedä, kuinka monella miljoonalla tämä Bangkokin väkiluku heittää.
• Täällä kaikki ei ole niin justiinsa. Opettajilla on aikaa heittää läppää oppilaittensa kanssa keskellä päivää tai vaikka lähteä lounaalle, jos siltä tuntuu. Ihmiset ovat muutenkin paljon rennompia ja yleensä tykkäävät vain hengata rennosti (joka toki tuo meille suomalaisille mieleen heti tehottomuuden käsitteen).
• Paljon nähtävää ja opittavaa. Täytyy sanoa, että Suomella olisi ehkä jotain opittavaa thaimaasta. Täällä ei tarvitse säätää turhia lakeja esimerkiksi siitä, saako skootterilla mennä autojen edelle ja saako päällä olla kaksi vai kolme. Tarvitseeko ruokalan pystyttäminen jonkun elintarvikeluvan? Jos jostain paikasta kaikki saavat mahataudin, niin sen jälkeen siellä paikassa ei vaan kukaan enää käy. Suomessa kaikki yrittäminen on tehty niin pirun vaikeaksi, että parempi vaihtoehto on päättää olla työtön ja jäädä nukkumaan kotiin. Thaimaassa ei kovin paljon erilaisia korvauksia makseta. Eläkekin taisi olla reilu 10e/kk.
• Kaljapullot ovat suurempia ja näistä tulee helpommin känniin kuin Suomessa (eli 1€=chang 6,4l 6,4%).
• Niin.. melkein unohdin. Tämä suloinen lämpö, joka hellii meitä joka päivä. Öisin pitää käyttää ilmastointilaitetta, jotta nukkuminen sujuisi edes jotenkin tai vaihtoehtoisesti tuulettimen käyttö on suositeltavaa. Täällä ei tule kylmä ja baariinkin voi illalla lähteä shortseissa ja t-paidassa, eikä kylmä yllätä, siis koko yönä. Niin.. Suomessa taitaa taas olla sellaisia vilunväristyksiä ilmassa.
• Ja poikamiehille ehkä tärkeimpänä vinkkinä: Thaimaasta eivät naiset lopu.

Tämä Thaimaahan vaihtoon lähteminen ja Bangkokkiin tutustuminen on ollut minulle hyvin mieluinen kokemus ja olen todellakin ihastunut Bangkokiin. Asia, minkä takia halusin lähteä vaihtoon oli se, että oli mielenkiintoista nähdä, miten käyttäydyn eri paikassa ja miten pystyn sopeutumaan sekä en halunnut mennä vielä töihin. Mielestäni kaikki asiat menivät paremmin kuin oletin. Anna itselleni täten arvosanan 9. Koulussa ei järjestetty Thai-kielen kurssia eli meidän piti aivan itse opiskella sitä ja osa perusteista on hallussa.

No kait tänne sitte pitää jotain kuviakin lisätä. Tässä nyt jotain randomkuvia 5kk:n ajalta.

Tehtiin lettuja yhdelle thaikulle, tykkäs.

Kuviokelluntaa Hua Hinissä.

Minä ja kauan kadonneena ollut veljeni (osaa myös hienosti polkea pyörää).

Tienristeys.

Ja toki.. Changin juominen on kovaa urheilua.

Kohta siis lähden jatkamaan matkaa Phuketin kautta Malesiaan Kuala Lumpuriin. Siellä pari päivää ja sen jälkeen Filippineille.

Ko Phangan

Niih. Sitten Phuketin jälkeen lähdettiin matkustamaan pakettiautolla Ko Phanganin saarelle, joka siis sijaitsee Ko Samuin pohjoispuolella. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä Ko Taolle, joka on taas Ko Phanganin pohjoispuolella, mutta taisimme hieman sekoilla matkatoimistossa (tai itse keskityin enemmänkin itseni viilentämiseen).

Ko Phanganin kartta.

http://www.lonelyplanet.com/maps/asia/thailand/ko-pha-ngan/map_of_ko-pha-ngan.jpg

Näillä edellä mainituilla saarilla mainostetaan hyvin paljon täyden kuun bileitä. Itse emme olleet saarella juuri täyden kuun bileiden aikaan, mutta uskoisin bileiden olevan vain joraamista rannalla hieman suuremmalla porukalla kuin tavallisesti (= ei sen ihmeemmät bileet). Toki rannalla joraaminen voi olla ihan mukavaa vaihtelua baarissa notkumiselle.

Rannoilla baarit ovat pelkkiä terassibaareja eli missään sisätiloissa ei olla (=kuten Suomessa). Katos on kuitenkin pään päällä mahdollisen vesisateen yllättäessä. Bangkokissa baarit tai yökerhot ovat kuitenkin yleensä ihan sisätiloissa olevia juottoloita, joissa ilmastointi saattaa olla melko kylmällä. Yleisesti baariin meneminen on täällä hieman toisenlaista kuin Suomessa. Lämmintä vaatetta tarvitaan oikeastaan näihin sisätila klubeihin tai yökerhoihin, joissa saattaa tosiaan olla melko kylmäkin. Ulkotiloissa ei tule koskaan kylmä eli lämmintä vaatetta ei tarvitse varata mukaan auringon laskiessa.

Ennen Ko Phangania meidät ajettiin Surat Thaniin, jossa odotimme jonkun ihmeen takia 2 tuntia. Paikallinen bussiasema myi kaikenlaista pientä purtavaa. Bussiasemalla oli myös setä, jolta saimme tarrat rintaan, että olimme maksaneet matkan Ko Phanganille. Aluksimme hieman epäröimme, kun ensimmäinen kuski, joka siis kuljetti meidät seuraavan kuskin luo, otti meiltä meidän kuittimme (tai lippumme) pois, eikä suostunut antamaan sitä takaisin. Otimme siitä kuitenkin varmuuden vuoksi kännykällä kuvan. Bussiasemalla setä ei kuitenkaan kysellyt mitään ja antoi meille jatko liput saarelle. Samalla hän myi meille paluuliput Bangkokiin sekä majoituksen rannalta yhdeksi yöksi. Setä näytti hieman epäluotettavalta, koska hänellä oli koko ajan todella leveä hymy, jonka takaa harva hammasrivistö vilkkui. Päätimme kuitenkin luottaa häneen, koska kyse ei ollut kuin parista kymmenestä eurosta. Saimme häneltä lisäksi kasan erilaisia lippuja eli meillä oli edes jonkinlaista dokumenttia maksamistamme summista.

Laivamatka Ko Phanganille.

Jatkoyhteys bussiasemalta vihdoin saapui ja pääsimme jatkamaan matkaamme rannalle (sinne oli siis asemalta reilun tunnin matka). Satamassa piti taas vaihdella tarroja eli rintaamme kiinnitetyt tarrat annettiin tiskin takana olleelle henkilölle, joka taas antoi meille toiset tarrat. Pienen odottelun jälkeen laiva saapui ja pääsimme matkaan. Laiva meni Ko Samuille ja jatkoi sieltä sitten Ko Phanganille. Olimme perillä pimeän aikaan ja satamassa meitä oli tervehtimässä kymmenet taksikuskit, jotka yrittivät saada meitä kaikin keinoin asiakkaikseen (hyppivät ja pomppivat laiturilla sekä heiluttivat pahviin liimattua Ko Phanganin karttaa). "Where you wanna go sir??!?" No.. onneksi olimme ostaneet majoituksen valmiiksi yhdeksi yöksi ja satamassa meitä oli vastassa kyseisen hostellin kuljettaja. Olimme maksaneet majoituksesta n. 60 % ja perillä maksoimme loput 40 %. Tämä osoittautui melko hyväksi ideaksi, koska rankkasade yllätti juuri kuin olimme päässeet asettautumaan majoitukseemme. Olisi ollut siis melko ikävä etsiä rankkasateessa yösijaa. Yövyimme kolmen hengen bungalowissa, joka oli siisti ja muutenkin todella mukava. Noh.. hintakin oli yöltä n. 17e, mutta ei se kovin suuri summa ollut meille kolmelle. Hinnathan täällä ovat suhteellisesti melko korkealla, koska paikka on niin turistoitunut eli halvempia yöpaikkoja saa kyllä metsästää. Toki siististä ja hyvin varustellusta majoituksesta voi hieman maksaakin. Yövyimme kyseissä paikassa myös seuraavat kolme yötä.

Majapaikkamme ranta.

Tutustuimme saareen tuttuun tapaan skoottereilla, jotka saatiin kätevästi vuokrattua majapaikastamme. Alunperin Suomesta tullut kaverini halusi käydä thai-kokkauskurssilla ja sattumalta satuimme löytämään sellaisen paikan. Kävimme syömässä paikassa ja kyselimme kokkikurssista. Paikka vaikutti todella lupaavalta tähän, kun kolme ruoka-annosta per nenä maksoi 12,5e (kokkauksen jälkeen annokset sai toki vielä syödä). Valmistimme yhteensä siis 9 eri ruoka-annosta, jotka olimme valinneet ravintolan ruokalistalta.

Kokki näyttää, miten jauheliha valmistetaan käsin (ei siis ilmeisesti onnistunut minulta).

Homma meni niin, että menimme ravintolan keittöön, missä kokki näytti, miten piti leikata ja mitä annokseen tuli. Yksi meistä kirjasi reseptit ylös. Kun ruoka-annoksien raaka-aineet oli saatu lautasille, alkoi itse ruoan valmistusprosessi, yleisesti wokkaamalla. Homma käytiin melko nopealla tahdilla läpi, eikä itse harjottelulle jäänyt oikeastaan aikaa. Tämän jälkeen nautimme työ hedelmistä eli söimme valmistamme annokset. Nam!

Raaka-aineet valmiina kypsennettäviksi.

Erään hiekkatien varrella oleva katubaari, missä ei ollut yhtään turistia!

Loppuaika kului saarea ympäri ajallessa ja eri rannoilla vierailussa. Noin vajaan viikon lomailun jälkeen päätimme palata Bangkokiin (thaimaan kielellä Krung-tep). Paluumatka osoittautui vähintäänkin yhtä mielenkiintoiseksi kuin mitä tulomatka oli ollut. Sura Thaniin päästyämme ilmestyimmekin eri "bussiasemalle" tai oikeastaan se oli jonkinlainen välipysäkki tai bussivarikko tai en oikeastaan tiedä, mihin sen luokittelisi näin suomalaisittain. Sieltä seurasi melkein samantien jatkoyhteys seuraavaan paikkaan, joka osoittautui Surat Thanin keskustaksi. Täällä saimme todella virallisen näköiset käsinkirjoitetut tarrat "BKK" rintaamme. Tämän jälkeen meille sanottiin, että parin tunnin päästä pitää olla takaisin, mutta emme jaksaneet palloilla keskustassa tuntia pidempään ja palasimme tälle välipysäkille odottamaan bussia. Emme ehtineet kauaa istua välipysäkillä, kun sama lava-auto, joka meidät oli tuonut sinne, ilmestyikin paikalle ja sanoi, että nyt mennään. Se siitä kahdesta tunnista. Lava-auto ajoi pitkän matkaa jonnekin tuntemattomaan, kunnes kuski sai ilmeisesti puhelun ja teki u-käännöksen ja ajoi tämän jälkeen todella kovalla kiireellä takaisin edelliselle välipysäkille. Sieltä saimme kyytiin kolme uutta matkustajaa, joista yksi oli menossa Bangkokiin ja kaksi Ko Taolle. Ko Tao matkustajat pudotettiin jollekin välipysäkille ja meidät vietiin edelleen jollekin seuraavalle. Tämä osoittautui kuitenkin viimeiseksi pysäkiksi ja jonkin ajan kuluttua pääsimme bussiin, joka ajoi meidät Bangkokiin.

Matka paikkaan x, jonne emme sitten menneetkään.

Odottelemassa viimeisellä välipysäkillä, että onko se nyt viimeinen välipysäkki.

Ainoaksi kysymykseksi jäi, minne kuski oli meitä viemässä, ennen kun sai puhelun ja teki u-käännöksen. Se ei todellakaan ollut sama paikka, jonne meidät lopulta vietiin. Tämän lisäksi viimeisellä pysäkillä oli samoja matkustajia, jotka olivat tulleet samalla laivalla Ko Phanganilta. He käyttivät ilmeisesti eri välitysfirmaa ja menivät näin eri reittiä tälle pääteasemalle. Viimeisellä välipysäkillä luovutimme vielä nämä meidän "viralliset" matkalippumme eli nämä käsinkirjoitetut tarrat rinnastamme. Kaikki nämä toimintatavat hieman huvittivat meitä. Näin kuitenkin Thaimaassa.

Phuket, da Kamala beach

hohhoijaa...

Meijän bändin rumpali tuli Suomesta tapaamaan meikäläistä ja Bangkokin parin päivän jälkeen päätettiin tosiaan lähteä vähän lomailemaan (koska toi koulu on niin rankkaa). Bussimatkan sijaan valitsimme lentämisen, kun liput saatiin n. 40e:n hintaan. Tämä oli tuntui hyvältä vaihtoehdolta ja olimme Phuketissa vähän jälkeen puolen päivän. Lentoaika oli vain 1,5 tuntia. Lentokentällä oli kuitenkin vastassa melko tuttu meininki. Hyeenojen tavalla kimppuumme hyökättiin lauseella "Sir, where you go sir? Sir?" Aluksi en vastaillut mitään tai vastailin vain väliinpitämättömästi, että "en tiedä". Emmehän oikeastaan olleet päättäneet, mille rannalle menisimme asettuisimme. Lopulta hyppäsimme erään pakettiauton kyytiin, jonka hinta (150 bath/nenä) oli sama kuin kaikilla muillakin hyeenoilla. Hinta tuntui Bangkokin taksihintoihin melko suurelta, mutta loppujen lopuksi matkaakin oli melko paljon. Silti Phuketista huomasin jo heti lentokentällä sen, kuinka turisimi on vaikuttanut sen hintoihin. Phuket taitaa olla Thaimaan kallein provinssin. Päätimme suunnata Kamala beachille, koska se vaikutti olevan hieman rauhallisempi kuin esimerkiksi viereinen Patong beach. Tätä ennen kuinkin pakettiauto pysähtyi jossain matkatoimistossa, jossa varmistettiin meidän määränpäämme ja haluttiin toki myydä majoitukset samalla vaivalla. Osa matkustajista osti majoitukset kyseisestä toimistosta ja osa taas ei. Itse kuuluimme jälkimmäiseen porukkaan. Saavuimme pahimmalle turistialueelle eli Patong beachille, joka oli juuri sellainen kuin kuvittelimmekin. Baaria baarin vieressä, kaiken maailman hieromopaikkoja (ja niistä kuorossa naukuvat naiset "have a massage siiiir, welcome siiiir") ja toki erilaista rihkaman myyntiä.

Joku random vesiputous.

Porukkaa jäi vähitellen pois pakettiautosta, mutta erään pariskunnan hotellia ei vain meinannut löytyä. En tiedä, oliko kuljettaja uusi vai oliko hotelli uusi vai minkä takia paikka oli vain niin vaikea löytää. Hassua oli, että firma, joka myy hotellihuoneet asiakkaille, ei loppujen lopuksi löydäkään hotellia. Kuski soitteli puhelimella moneen paikkaan ja kyseli useilta kadunmiehiltä jne. Reilun tunnin harhailun jälkeen kuski löysi hotellin ja sai meiltä ylistävät aplodit.

Tämän jälkeen lähdimme taittamaan matkaa Kamala beachille, joka oli pienen vuorenrinteen takana. Paikka vaikutti paljon sympaattisemmalta kuin edellinen Patong beach ja päätimme oitis lähteä etsimään syötävää rannalta sekä sopivaa yösijaa. Lopuksi päätimme sijoittautua meille jo heti ensimmäiseksi huikkineen sedän luo, jolla oli katutasossa räätäliliike ja toisella puolella tietä ilmeisesti vielä ravintolakin. Kolmen hengen huoneita oli hieman huonosti tarjolla, joten otimme kaksi kahden hengen huonetta. Hintaa leikille tuli 12,5e/huone.

Meijän skobat.

Korkeuserot olivat melko suuria.

Skoballa pääsee aina keulille.. tai ainakin autojen ohi.

Ensimmäinen päivä meni mukavasti rannalla loikoillessa ja toisena päivänä kävimme tapaamassa tuttuja Patong beachilla. Rantojen välillä liikkuminen oli melko sikamaisissa hinnoissa (edelleenkin verrattuna Bangkokiin), joten päätimme kolmantena päivänä vuokrata skootterit ja tutkia Phuketin provinssia hieman tarkemmin. Skoottereilla päristely oli melkoisen mukavaa puuhaa, kun sai itse päättää minne halusi ja milloin. Hinta oli 7,5e/24h/skootteri. Skoottereilla pääsi melko mukavaa vauhtia, kun kuutiotilavuus oli ilmeisesti hieman suurempi verrattuna suomalaisiin mopoihin ja turhat rajottimet loistivat poissaolollaan. Ainoa oli, että 80 km/h:ssa tuuli alkoi ottamaan sen verran vastaan, että mielummin sitä ajeli hieman hiljempaa. Liikenne ei ollut tietenkään yhtä hektistä kuin Bangkokissa, joka teki skootteriajelusta todella nautinnollista puuhaa. Toki autojen välillä puikkelehtiminen kuului, paikallisten tapaan, asiaan.

Aurinko yrittää laskea Patong beachilla +joku random riippuliitäjä.

Kolmen Kamala yön jälkeen suuntasimme Koh Phanganille eli yhdelle Thaimaan saarista.