Bangkok, kyllä kaaokseen tottuu.

Bangkokin liikennettä pääsee parhaiten seuraamaan paikallisbussista, jos vain pitää silmät auki. Liikenne on suomalaiseen liikenteeseen verrattuna melko kaaottista, mutta tässä vaiheessa se on alkanut vaikuttamaan aivan normaalilta. Perussääntö thaimaassa on, että pienemmät väistävät isompia. Henkilöauton on siis syytä väistää sivutieltä eteen puskevaa rekkaa tai käy huonosti ja samaten jalankulkijan tai mopon on syytä väistää henkilöautoa. Täällä ei todellakaan jalankulkijaa kunnioiteta samalla tavalla, kuten Suomessa. Yleensä tietä ylittäessä varmistan, että auto aikoo oikeasti pysähtyä ennen kuin astun autotielle, se ei meinaan ole niin itsestään selvää täällä. Suuren kadun ylittäminen on täällä myös omanlainen taidon näyte, se pitää tehä rauhallisesti kävellen ja pienissä osissa. Juoksemalla tien yli pääsee todennäköisesti vain hengestään.

Paikallisbussit toimivat todella hyvin ja tietyllä numerolla oleva bussi kulkee aina samaa reittiä. Bussissa rahastaja ottaa rahat vastaan ja antaa vaihtorahat takaisin tarvittaessa. Ilmastoidussa bussissa pitää osata kertoa määränpää, koska matkan hinta määräytyy määränpään mukaan. Kerran on kuitenkin tapahtunut se, että minua ei päästetty erääseen bussiin.

Sadekelillä koko liikenne onneksi hidastaa, koska täällä taivaalta tulevat vesimassat todella aiheuttavat useita vaaratekijöitä: pidon katoaminen tiestä ja huono näkyvyys. Tunnin rankka sateen jälkeen kadut tulvivat, koska viemärit eivät yksinkertaisesti ehdi vetämään sisään taivaalta tulevaa vesimassaa. Sama juttu on nähtävissä Suomessakin, etteivät viemärit ehdi vetää kaikkea vettä rankkasateiden aikana. Jalkakäytävällä saa kuitenkin kävellä varovasti, koska autot todellakin roiskuttavat vettä jalankulkijoiden päälle aivan häpeilemättä.

Katu tulvii edelleen, vaikka sade on loppunut n. 20 min sitten.

Vaikka liikenne on todella kaaottista, niin en ole, yllätys yllätys, vielä ollut todistamassa yhtään kolaria tai edes nähnyt kolaroituja autoja tien vieressä. Töötin käyttäminen on täällä tietenkin paljon yleisempää kuin Suomessa. Sillä lähetetään useanlaisia viestejä liikenteessä: Älä tule eteen tai älä tule kaistalleni, koska aion ohittaa tai ilmoitetaan nurkan taakse menemisestä (kujilla, missä korkeat muurit) tai tosiaan huomautetaan vain jonkun törttöilystä liikenteessä. Töötin käyttöä voitaisiin Suomessakin minun mielestäni tehostaa, mutta tällä hetkellä tööttiä käytetään vain ääritapauksissa.

Mopoilijat ovat täällä myös hauska erikoispiirre verrattuna Suomeen. Mopoja on aivan pirusti joka paikassa ja yleensä ne ohittelevat autoja melko uhkarohkealla tavalla. Mopolla (eivät vastaa suomalaista mopoa, koska ovat melko viritettyjä suuremmalla kuutiotilavuudella) pääsee myös eturiviin liikennevaloissa. Kun liikennevalot vaihtuvat punasesta vihreäksi, mopot ampaisevat ensimmäisenä matkaan ja täytyy sanoa, että äänet ovat kuin jostain karting lähdöstä. Voisin yrittää siitäkin ottaa vaikka videota. Liikennevaloista lähtee ensimmäisenä se 30 mopoa, jonka jälkeen autot tulevat perässä. Lähtö tuntuu olevan thaimaalaisille aivan kuin kiihdytyskisa ja täällä peruskaduilla nopeudet saattavat nousta 100 km/h:ssa. Itse en ole vielä mennyt mopotaksin kyytiin, mutta ehkä sekin on jossain vaiheessa testattava.

Taksikuskeja löytyy tällä moneen lähtöön. Osa puhuu englantia osa ei ollenkaan. Osa muistuttaa ajotavan perusteella enemmänkin kilpakuskia kuin taksikuskia. Mittari laiettaan kiltisti päälle melkein kaikkialla Bangkokissa, paitsi Sukhumvitin alueella. Paikkaa voisi ehkä Suomessa kutsua lähinnä kallioksi, vaikka se on toisaalta siitäkin melko kaukana. Sukhumvitillä ja sen sivukaduilla on todella paljon erilaisia yökerhoja (jatkoklubeja) ja hienoja hotelleja, toisaalta myös paljon tyttökatuja. Sattuupa sukhumvitillä sijaitsemaan suomalaisen omistama Sports Academy (kuten Helsingin kaivokadullakin). Sukhumvitillä taksikuskin kanssa pitää erikseen neuvotella, etenkin yöaikaan, että käytetäänkö mittaria ja minne hän suostuu ajamaan. Takseja tässä kaupungissa riittää, joten aina joku suostuu laittamaan mittarin päälle ja ajamaan joen toiselle puolelle (tois puol jokkee). Osa suostuu vaan nauramaan ehdotuksilleni. Taksit ovat todella halpoja, kuten jo aiemmin kirjotin ja esim. 5e riittää baari-illan jälkeen keskustasta toiselle puolelle jokea aivan mainiosti yöaikaan (vrt. Suomessa 20e vähintään). Toisaalta taksit saattavat ajaa hieman kiertoteitä pitkin, mutta onneksi olen sonnustautunut kännykälläni, jossa on interaktiivinen kartta. Muahan ei kuseteta! Joskus tosin taksikuskit saattavat ajaa pidempää reittiä, mikäli haluavat välttää keskustan ruuhkan ja se nyt on ihan ok. Huom. taksit kulkevat täällä ilmeisesti pelkästään kaasulla, koska usean taksikuskin takaboksista löytyy kaasusäiliö. Tämä selittää myös osaltaa alhaista hintatasoa.

Tässä näiden taksien matkamittaritaulukko. Kuten näätte Helsingistä pääsee 30 eurolla Asikkalaan.

Jepi.. matkalla Bangkok Hospitaliin taksikuski kaartaa huoltoasemalle ja menee kuselle jättäen mittarin vielä päälle. Näin Thaimaassa: omat asiat hoidetaan asiakkaan ajalla. Sanoin kuljettajalle mittarista, niin hän vain nauroi eikä vissiin edes halunnut tajuta koko juttua. Toisaalta eihän siinä tullut kuin 5 bathia maks, mutta aina silti pitää sanoa asioista ihan periaatteen takia.

Päin punaisia ajaminen ei täällä ole skootterille kovin suuri rikos. Jos nyt on palava tarve ajaa päin punaisia, niin yleensä skootteri voi sen tehdä (en ole nähnyt autojen ajavan punaisia päin). Mikäli risteys sijaitsee sillan alla, skootterit yleensä menevät sillan alle suojaan sateelta (jos sillan alla on tyhjää tilaa). Toinen vaihtoehto on vetää sadetakki tien sivussa päälle. Kovassa ruuhkassa skootteri on järkevin tapa liikkua, koska se tosiaan pääsee liikennevaloissa aivan eturiviin.

Mopoilijat pukevat sadetakit päälleen sateen alkaessa. Kuvassa myös koulumatkan pahin tien ylitys.

Bangkok, Siam University juhli.

Tänään 15. päivä elokuuta oli Siamin yliopiston vuosijuhla. Minua ja kämppistäni pyydettiin edellisellä viikolla pitämään tilaisuudessa puhe, jonka sisällöstä ei vielä tuolloin ollut tarkempaa tietoa. Minun oli määrä pitää puhe englanniksi ja kämppikseni piti saman puheen suomeksi. Valmiiksi kirjoitettu puhe oli eräänä päivänä livautettu ovemme alta kämppäämme (näin täällä toimitetaan laskut ynnä muut postit). Kyseessä oli ylistyspuhe koulun perustajalle Dr. Narong Mongkhonvanitille. Hieman kyllä hymyilytti pitää ylistyspuhe henkilölle, josta en tiennyt yhtään mitään saati sitten tavannut. Noo.. pääasia on pukeutua ja käyttäytyä hyvin, niin thaikut ovat tyytyväisiä. Tilaisuudessa oli tarjolla murukahvia ja pieni kakun pala, joka itseasiassa oli ihan hyvän makuinen.

Otteita puheesta: (käännetty suomenkielelle)

"Vuosien aikana yliopisto on yleisesti tunnistettu yhtenä johtavana yliopistona omalla alallaan."

"Suomalaisena opiskelijana tunnen itseni etuoikeutetuksi ja toisaalta nöyräksi Tohtori Narongin saavutusten edessä."

"Iloitkaamme hänen saavutuksistaan."

No varmasti kyseessä on ollut hieno kaveri, kun on yliopiston perustanut, mutta hieman oli imelähkö puhe näin omasta näkökulmastani. Puheen jälkeen minulle annettiin kukkavaasi, jota lähdin kiikuttamaan puhujan pöntön takana olleen patsaan luo. Pilarin päällä seisova patsas oli mitä ilmeisimmin tämä tohtori Narong. Patsaan edessä käskettiin tekemään kumarrusliike, jolla osoitettiin suurta kunnioitusta yliopiston perustajalle. Tämän jälkeen jäin odottamaan kukkavaasi kädessä muita puhujia, jotka saapuivat patsaan luo tekemällä vaihtelevasti kumarruksia. Puhujia oli yhdeksän mm. Kiinasta, Iranista, Intiasta. Muut puhujat kävivät puhumassa omalla kielellään varmaan, mitä sylki suuhun toi. Puheiden odottaminen oli kuitenkin hieman tukalaa kosteassa auringonpaisteessa. Lopulta kaikki olivat pitäneet puheensa ja olimme kuvattavana kukkavaasit kädessä. Näytin kuvissa varmasti erittäin hyvältä, kun hikikarpalot valuivat pitkin naamaani. En tiedä, missä kuvat julkaistaan. Lopulta saimme laskea kukat patsaalle ja lähteä kuuman kosteasta auringonpaisteesta varjoon. Tämän jälkeen meninkin patsastelemaan tuulettimen eteen puoleksi tunniksi.

Puheenpitämisen jälkeen dokasimme vettä sammuttaaksemme nestehukkaamme ja odotimme, josko tilaisuudesta olisi päässyt hipsimään karkuun. No edessä oli vielä kukkaseppeleiden kiikuttaminen edellämainitun patsaan luo. Jokaisella opintolinjalla tai opintosuunnalla oli oma kukkaseppele, joka jätettiin patsaalle. Kukkaseppeleitä oli patsaan ympärillä todella paljon ja oman kukkaseppeleemme jälkeen oli vuorossa vielä hymyilyä kameralle.

Opettajamme lupasi meille kuitenkin puheen pitämisestä hyvitykseksi aterian japanilaisessa ravintolassa. Pitää varmaan ottaa oikein pitkän kaavan kautta sushi annokset :)

Kuvia ehkä lisäilen myöhemmin, josta ne jostain pompsahtavat eteeni.

Ko Samet

Jeejee.. käytiin tossa viime kuussa Ko Sametilla vähän levyttelemässä rannalla ja unohtui kirjoittaa siitä. Matkaan lähettiin itäisestä bussiterminaalista, jonne pääsi kätevästi skytrainilla. Paikalle päästyämme, meille huudeltiin kovasti "Pattaya, Pattaya?!?!" Joo.. emme olleet kuitenkaan menossa Pattayalle ja taisin sanoa jollekin, että olemme menossa Ko Sametille. Eräältä tiskiltä jo huidottiinkin vinhasti meidän suuntaan, että tänne näin. Ostimme 150 bathin menolipun lähelle Muang Rayongin rantaan, joka on Bangkokista n. 200 km. Ko Samet on 20 minuutin venematkan päässä Muang Rayongin rannasta.

Venematka saarelle (tai oikeastaan takaisin saarelta illalla, huom. ilta-aurinko).

Ensimmäisenä iltana jäätiin Muang Rayongiin, koska lauttoja ei kulkenut enää pimeän saavuttua. Rannalla meno oli suhteellisen kuollutta. "Baarikadulla" ei ollut oikein muita potentiaalisia asiakkaita, kuin me. Kävimme yhdessä baarissa, jossa musiikki oli niin kovalla, että keskustelusta ei olisi tullut mitään ja lavalla tanssiva tyttö (tällä kertaa vaatteet päällä) piti kiinni tangosta toisella kädellä ja heilutti hieman lannettaan. Paikka oli kuin suoraan jostain sketsistä, joten päätimme suunnata jonnekin toisaalle. Menimme randomilla johonkin tyhjään baariin, jossa pihalla seisoskeli kolme tyttöä. He hieman yllättyivät, kun menimmekin heidän baariinsa sisälle. Halusimme juotavaksi Changia, jota yksi tytöistä lähti juoksemaan jostain toisesta baarista tai suoraan kaupasta. Aloimme nauttimaan juomiamme ja ihmetykseksemme myös tytöt joivat meidän juomia eli ilmeisesti he olivat siinä pitämässä seuraa. No todellisuudessa ei heistä mitään seuraa ollut ja yksi heistä oli vaikutti äänen ja ulkoisten ominaisuuksien perusteella ladyboylta. Yksi tytöistä viihdytti meitä laulamalla karaokea ihan ok äänellä, tosin vain thaikku biisejä. Joimme vielä muodon vuoksi toiset oluet, joista tytöt tosiaan rohmusivat about puolet. Tämän jälkeen maksoimme ja lähdimme. Joo, ei enää sinne.

Mökkitie, jossa ei olisi selvinnyt Peugeot 405:lla. Kuva ei anna koko totuutta tiestä.

Seuraavana päivänä lähdimme satamaan ja matkasimme Ko Sametille. Otimme taksin satamasta johonkin x rantaan. Matkalla piti maksaa 200 bathia = 5e pääsystä luonnonpuistoon. No en tiedä loppujen lopuksi, mistä luonnonpuistosta oli kyse, kun rannat oli täytetty guesthouseilla ja puistot oli "pilattu" teillä. Taksit menivät jyrkkiä teitä ylös ja alas. Tiet olivat saarella todella huonossa kunnossa ja lavalla sai pitää oikein kunnolla kiinni, ettei olisi lentänyt tiellä oleviin kuralammikoihin.

Mukavan rauhallinen ranta.

Jäimme pois rannalla x ja jatkoimme siitä kävelyä eteenpäin. Menimme parin rannan poikki ja saavuimme mukavan rauhalliselle rannalle viettämään päivää. Päivä meni uidessa, juodessa kaljaa ja polttamalla itseä auringossa, sitä mitä nyt rannalla yleensäkin tehdään.

"Nämä o minun tiluksia!"

Koira vai lammas?

Edessä Ko Samet.

Joku taideteos rantahiekkaan.

Hauskaa oli ja rahatkaan ei loppunu vielä kesken. Kouluarvosana Ko Sametille voisi olla n. 8, koska uskon että täältä löytyy hienompiakin rantoja. Seuraavaksi piti lähteä Ko Samuita pällistelemään. Tämä reissu kuitenkin peruuntui, kun kuningattaren syntymäpäivän eli jonkinlaisen äitienpäivän johdosta kaikki junat oli täynnä.

Bangkok, thaimaalaiset.

Tämä Thaimaa on hyvin kahtia jakautunut yhteiskunta, siis monessa suhteessa. Lähdetään ensiksi vaikka liikkeelle tästä seksiturismista, kun se varmaan teitä kaikkia keihtoo. Länsimaalaiset läskimahat saapuvat tänne hieman viettämään hauskaa paikallisten tyttöjen kanssa ja siinä ei tietenkään nähdä mitään ongelmaa, koska se mukavasti tuo rahaa hotelleille, ympärillä oleville kaupoille, lentoyhtiöille ym. ja toki näille tytöille, jotka tienaamaan osa melko suuriakin summia. Tätä poliisit eivät valvo millään tavalla. Seksiturismilla on siis monia sijaishyötyjiä (poliiseillekin voi joutua maksamaan sakkoja, jos passi ei ole mukana, kun on iltaa viettämässä ulkona). Toisaalta taas Thaimaa on hyvin konservatiivista seksin suhteen ja esim. nuorille ei ilmeisesti anneta seksin suhteen minkäänlaista valistusta. Sitten kun pojille tulee murrosikä, niin kyllä pää taitaa olla hieman pyörällä. Katukuvassa naiset liikkuvat hyvinkin vähissä vaatteissa (lue: koulupukuna minihame ym.). Kysyin kaverilta, että eikö täällä tapahdu raiskauksia. No kyllä sitä täällä tapahtuu, mutta siitä ei nyt liiemmin haluta puhua. Ollaan mielummin vain hiljaa.

Tasa-arvo on edelleen täällä melko kaukana länsimaalaisesta. Miehen tappamisesta täällä saa esimerkiksi pidemmän tuomion kuin naisen tappamisesta. Kuulin kaverilta, että eräälle parille oli tullut ero ja mies lupasi heittää naisen kotiinsa. Alkuperäisestä lupauksesta poiketen mies oli pysähtynyt tien viereen ja kaatanut naisen päälle bensiiniä ja sytyttänyt hänet tuleen. Mies ei halunnut kenenkään muun saavan naistaan, jos hän ei tätä saisi. Tästä mies oli saanut reilun vuoden vankeustuomion. Toisessa tapauksessa mies oli heittänyt happoa naisen päälle, kun tämä oli ilmeisesti yrittänyt edellisen kaltaista eroa. Naisen naama suli muodottomaksi ja miehen rangaistus taisi niin ikään edellä mainitun pituinen. Lisäksi täällä pystyy vielä johonkin jumaliin (buddhaan vissiin) vetoamalla lyhentää tuomiota entisestään. Iltalehden mukaan Suomessa miehen euro vastaa 0,81 euroa, kun olet nainen. Täällä tuskin vähään aikaan päästään riitelemään näistä tuloeroista, kun naisen asema on vaan yksinkertaisesti heikompi.

Thaimaalaiset ovat hyvin varuillaan siitä, mitä ihmiset ajattelevat heistä. Täällä ihmiset eivät halua olla väliinpitämättömiä siitä, mitä muut ihmiset heistä ajattelevat. Ulkonäkö ja "maine" on kaikki kaikessa. Naaman menettäminen on täällä todella paha juttu ja sitä kaikki haluavat välttää viimeiseen asti. Jos olet thaimaalainen ja vieraassa paikassa, niin et varmaan kysy tietä keltään, koska et haluu menettää kasvojasi. Olisihan se noloa olla turistina vieraassa paikassa. Tämä pätee myös kaikkeen autojen tuunaamiseen, joka tuntuu olevan suoranainen jatke miehen siittimelle. Mikäli ajat rumalla autolla autolla, olet ihan perseestä. Thaimaassa monen paska hökkelin edessä saattaa viimesen päälle laitettu auto, ja tosiaan asuntona pelleistä kyhätty maja. Täällä pärjää sillä, että pukeutuu ja käyttäytyy hyvin. No onhan se myös Suomessakin edellytys jonkinlaiselle menestykselle, mutta täällä se on vielä paljon enemmän käsin kosteletavaa. Näin täällä kerran eräällä banaanin myyjällä ihan järkyttävän kokoisen kultaisen kaulakorun, jota varten hän oli varmasti säästänyt kauan. Eihän siinä muuta, mutta näyttää melko luonnottomalta näin suomalaisesta, että kadulla olevalla banaaninmyyjällä on ei halvimmasta päästä oleva kaulakoru. Näytetään siis kaikille, että menee ihan saakelin hyvin, vaikka totuus olisi aivan toinen.

Joops.. eipä ollu mitään kuvia nyt näihin.