Bangkok, uus kämppä.

Njaa.. vois tännekin jotain kirjoitella, vaikka ei tätä vissiin kukaan lue. Muutettiin yhteen ystäväni Heinin kanssa eli päästiin tämmöiseen 62 m^2 kämppään. Vuokra halpeni 6500 bahtista 9500/2 bahtiin. Tosin kämpän kolme ilmastointilaitetta saattavat nostaa hieman sähkölaskua. Muuttaminen sujui helposti kantamalla kamat käytävän toiselle puolelle.

Yritin tossa harjotella myös kasvisruoan tilaamista, kun sisko tulee käymään ja se on vähän nihkeempi ton lihan kanssa. Joo.. siinä tää juttu.

Bangkok, ykkösmesta.

Jeahh. Tässä parin kuumeessa vietetyn päivän jälkeen voisin taas kirjoitella tänne ja aattelinki kertoa hieman meidän kadulla eli suomalaisittain kirjoitettuna Phet kasem soi sääm sib soong:lla sijaitsevasta katukeittiöstä, jossa ruokailemme hyvin usein. Ruokapaikan päällä oleva katos on tukevasti ankkuroitu betoniin, joten perus trooppinen myrsky ei sitä vie. Paikassa on noin 14-16 asiakaspaikkaa ja lounasaikaan porukkaa on niin paljon, ettei istumaan mahdu. Tarkoitus tässä nyt on siis kirjoittaa tänne blogiin hyvät arvostelut tästä paikasta. Voitte sitten kaikki lukijat mennä ruokailemaan tuonne.

Kuvassa paikan kokki, mutta missä elintarviketyölaisen hattu? huhhuh...

Paikasta saa siis hyvin erilaisia herkkuja, mikäli niitä osaisi vain tilata. Seinällä oleva hieman kulahtanut taulu, joka ilmeisesti esittää menua, näyttää n. 20 erilaista annosta. Ainoa ongelma on, että ne ovat tietenkin kaikki thai-kielellä. Kuvassa näkyvä kokki ei myöskään osaa oikeastaan yhtään englantia tai osaa ehkä jo vähän, kun kaverini on käynyt sitä sille joka päivä puhumassa monta kertaa (hän tilasi kahden viikon ajan fried noodles ja sai riisiä). Tällä hetkellä olen kuitenkin onnistunut tilaamaan riisiä ja kanaa, paistettua kanaa nuudeleilla, mustekalaa ja nuudeleita ja omeletin riisillä. Annokset ovat todella hyvän makuisia, mutta samat käyvät kyllä hieman kyllästyttämään. Mahdollisuuksia olisi siis uudempiin annoksiin, mutta pitäisi löytää englantia puhuva paikallinen, jonka kanssa kääntäisi ruokalistan. Joitain ruokia olen katsonut netistä ja sitten kokeillut, miten kokki reagoi siihen minun lausumana sen. Viimeksi omeletin eli kai jee-o:n tilaaminen onnistui hyvin. Yritin myös hieman yhdistellä uutta ja vanhaa mutta se ei oikein tuntunut onnistuvan, koska thaimaassa 1+2 voikin olla 76.

No mitä tämä lysti maksaa? Kaikki annokset ovat tähän asti maksaneet 25 bathia eli n. 60 senttiä. Annokset ovat suunnilleen saman kokoisia, kun mitä suomalaiset jonottavat snägäriltä. Protiinipitoisuus niissä ei ole kovin korkea, mutta onneksi mukaan heitetään yleensä kananmuna korjaamaan ongelmaa. Vesi on täällä ilmaista, koska se kaadetaan kannusta mukiin. Mukiin sai aiemmin jäät annettuna, mutta koska nyt olemme käyneet syömässä jo yli kuukauden ajan ja olemme melkein perus kauraa (=vakio porukkaa), olemme tulleet omatoimisiksi ja noudamme itse mukimme ja jäät jääarkusta. (Huomiona se, että monessa paikassa vedestä joutuu maksamaan, koska se myydään pulloina).

Paikasta saa otettua myös take awayn eli tällöin nainen pakkaa ruuan alla näkyvän kuvan mukaiseen styroksirasiaan. Yleensä, kun haluan take awayn, niin sanon vaan take away tai sitten että otan mukaan suomeksi. Tällä ei oikeasti ole väliä mitä sanoo, koska enemmän puhuu se, istutko pöytään vai jäätkö kadulla jurpottamaan. Kerran erään kärryruokalan kohdalla jäin pönöttämään ruoan tekijän eteen kun hän valmisti sitä, joten hän ajatteli että otan sen mukana, kun en mene istumaan. Oikeasti halusin syödä sen siinä, mutta jäin jotenkin katsomaan, että mitä ruokaani tulee ja jouduin menemään lopulta kotiin syömään. Yleensä jos otan take awayn omasta katukeittiöstämme, niin käyn viereisessa k-martissa ostamassa muut tarpeet ja nappaan ruuan, kun se on valmis. Saattaa jopa valmistua alle kahdessa minuutissa, jos olet ainoa asiakas. Mielestäni todella nopeaa toimintaa tämän kaltaisen ruoan valmistamiseen!

Senjai patsiu ju (?) take awayna. Paistetut nuudelit ja kanat ja jotain kasvista. Lisäksi levitin päälle chili-valkosipuli kastikkeen, jonka nainen minulle aina pakkaa mukaan pieneen bussiin. Ainakin hän muistaa minun haluavan sitä, koska saan aina mukaan sitä.

Paikka on melko siisti myös. Olen ainoastaan kerran nähnyt torakan ja kerran rotan kuvassa olevan kokkimme alapuolella (hän siis seisoo finlavan kaltaisen jutun päällä). Kärpäsiä pörrää myös aika paljon, kun ruokailee, mutta parilla huitaisulla vaihtavat kyllä paikkaa (ja kohta taas takaisin). Paikka on auki aamu kahdeksasta jonnekin ilta kahdeksaan joka päivä. Nämä ihmiset eivät tunne termiä vapaa päivä. Kuitenkin eräänä päivänä paikka oli kiinni sunnuntaina ja me läskit suomalaiset olimme todella pettyneitä, kun jouduimme kävelemään hieman pidemmälle.

Olen täällä yrittänyt miettiä hieman tätä meininkiä, että miten liha pysyy syötävänä tässä lämpötilassa, kun meidänkin katukokki säilyttää sen jossain kulhossa pöydällä, jossa jokin kansi. Ensimmäisessä kuvassa olevassa vitriinissä hän säilyttää kaikki kasviksia. Oikeaa leikkuulautaa hän käyttää lihan ja kuumennettavaksi menevien kasviksien pilkkomiseen ja vasempaa leikkuulautaa tuoreeltaan ruokaan tulevien kasviksien leikkaamiseen. Kerran olen nähnyt hänen tuovan lisää kasviksia vitriiniin jostain, missä tiskataan astioita. Eli samaan hän saattaa soveltaa lihaan eli tuo vain pienen määrän pöydälle ja asiakkaita kuitenkin koko ajan on, niin liha ei välttämättä ole kuitenkaan pöydällä kovin kauaa. En ole saanut paikasta yhtään mahatautia, jota arvostan suuresti. He ovat ravintola-alan todellisia ammattilaisia!

Noniin.. tuomion paikka:

4/5

Kiitämme: Hintatasoa, ruokaa ja ruoan sulattelua ilman mahatautia.

Moitimme: Oman mielen mukaan pidettyjä vapaa päiviä.

Bangkok, paikallinen perhe.

Eräs suomalainen vaihtarikaverini pääsi asumaan Bangkokilaisperheeseen. Kaverini sattui osumaan samaan aikaan koulumme international officeen, kun siellä oltiin kyselemässä, josko jokin vaihtari haluaisi tulla asumaan heille ja opettamaan tietenkin samalla englantia. Kaverini suostui tähän ja pääsi asumaan heidän luo. Perheen poika opiskelee siis samassa koulussa kuin me, tosin ei international business -linjaa.

Pääsimme muutkin suomalaiset vaihtarit vierailemaan heidän kotonaan. Alkuperäinen ideamme oli laittaa heille suomalaisia ruokia, kuten makaroonilaatikkoa, pullia ja lättyjä mansikkahillolla. Suunnitelmat kuitenkin hieman muuttuivat, koska heidän mikron kokoinen sähköuuni pamahti rikki ja lättyjä varten ei löytynyt kunnon paistinpannua. Lopulta tytöt tekivät makaroonimössöä ja pullataikinasta munkkeja. No perhe näytti pitävän melkein suomalaisista munkeista. Lättytaikina heitettiin viemäristä alas, kun kello oli jo paljon eikä kellään ollut mitään ideoita.

Näiden meidän herkkujen lisäksi perheen vanhemmat saapuivat illalla kotiin ja toivat mukanaan kaikenlaista thaimaalaista ruokaa. Osasta ruokalajeista minulle jäi hieman arvoitus, mistä se mahtoi alunperin olla peräisin. Loppujen lopuksi söin kuitenkin siansuolia(?), jotka olivat melko sitkeitä, perus kanankoipia (ja oli siinä myös rintapalojakin), friteerattuja katkarapuja, jotain ihme makeaa riisikakku systeemiä ja oli siinä muutakin, mitä en nyt tarkkaan muista.

Talo on pieni muotoinen kartano ja pihalla on millon mitäkin autoja. Välillä pihalla oli kolme toijjota hiluxia, välillä taas kolme muuta autoa ja pojan tuunattu Honda. Täällä rikkaat eivät todellakaan aja millä tahansa purkeilla, koska köyhemmiltäkin thaimaalaisilta löytyy välillä melko hulppeita ajokkeja. Talosta löytyy useita "rukoushuoneita", jossa on buddha patsaita. Talossa on myös ilmeisesti jokin hindu huone, koska äiti näytti hindulta. Kaverini on käynyt myös tämän äidin kanssa kumartelemassa jossain heidän rukoushuoneista.

Talossa on myös burmalainen palvelija, joka ilmeisesti siivoaa, laittaa aamupalaa (ja varmaan myös muutakin ruokaa, ellei perhe tuo take-awayta muualta) ja toki pesee pyykkiä. Täytyy sanoa, että kaverillani kävi kiva tuuri päästä asumaan tuollaiseen hulppeaan kartanoon, missä suurin piirtein kaikki kannetaan nenän eteen. Ainoana ongelmana on ehkä se, ettei liikenneyhteydet ole talolta kovin hyvät. Poika kuskaa kaverini tien varteen, josta saa otettua taksin. Toisaalta taksi ei täällä paljoa maksa, kun ei muuten tarvitse maksaa elämisestä. Kaverini saisi lainaan myös auton pihasta, mutta Bangkokin liikenteeseen hänestä ei vielä taida olla... ainakaan vielä.

Perhe ilmeisesti myy viikonloppusin jotain kukka-asetelmia viikonloppu markkinoilla, jotka ovat sen verran suuret, että kestää kuulemma neljä päivää kiertää kaikki kojut läpi. Markkinoiden nimi on Chatuchak Weekend Market. Pinta-alaksi ilmoitetaan 35 eekkeriä, myyjiä tai ständejä noin 10 000 ja vierailijoita 200 000 päivän aikana. Sinnekin olemme menossa jokin viikonloppu vierailemaan.

Bangkok, Soi kaupoilla.

Jahas jahas. Muutama ilta tuli tuossa oltua viihteellä ja käytiin vähän soi cowboylla tai suomeksi soi kaupoilla. Kaupoista tässä loppujen lopuksi oikeastaan onkin kyse. Soi cowboy -katu on yksi Bangkokin monista tyttö kaduista, missä tytöt huutelevat länkkäreitä sisälle baariin nauttimaan olutta tai muita vastaavia juomia ja katsomaan tyttöjä. Mikäli ei pelkästään tyydy katselemaan tyttöjä, niin tytöille voi tehdä myös tarjouksen ja hankkia näin ilta/yöseuraa. Baareissa istuu siis pääasiassa miespuolisia valkonaamoja katselemassa naisten tanssimista vähissä vaatteissa tai ilman vaatteita. No äitihän tietenkin kauhistelee tätä, että poikansa on työntänyt nokkansa tällaiseen paikkaan, mutta täällä se on enemmänkin nähtävyys, missä suurin osa turisteista käy (no johtuen ehkä siitä, että moni tulee ostamaan sitä seksiseuraa). Niin ja tiedoksi, etten ole enää 10-vuotias. Suomessa turistit viedään Helsinkiin ihmettelemään Paavo Nurmen patsasta.

Soi cowboyn -kadun valot ovat kuin mistäkin sirkuksesta.

Minua tosin thaimaalaiset tanssijattaret eivät paljoa häirinneet, koska seurassani istui pari suomalaista vaihtarikaveria, jotka ovat naispuolisia. Tämä on tytöille yleensä viesti siitä, ettei mies tarvitse seuraa (niin, aivan oikein päätelty). Ilman naispuolisia kavereitani jollekin tanssijattarelle hymyileminen saisi hänet tulemaan luokseni kysylemään kuulumisia ym ym. Huom! Tanssijattaret ovat todella innokkaita hymyilemään takaisin, joka on minulle aina hieman outo tilanne (suomalaisessa baarissa ei kukaan tytöistä ikinä hymyile takaisin). Osa tytöistä tanssii lavalla todella flegmaattisen näköisinä kuin haluaisivat vaan päästä kotiin, enkä yhtään ihmettele. Hyvästä tanssista tyttö voi palkinnoksi päästä viettämään yön jonkun vanhan äijän kanssa, ei paha! Niin.. ja te kaikki haluatte kuitenkin tietää, millä rahalla saa tytön viettämään iltaa kanssaan. No eräs tyttö tarjosi itseään kaverilleni 500 bathilla eli n. 12,5e. Minulle ei kukaan tyttö ole tehnyt vielä tarjousta.

Se, miksi oikeestaan kirjoitan näistä, liittyy taas sellaiseen thaimaalaiseen tapaan, jota me suomalaiset pidämme hieman outona. Sanotaan, että maaseudulla asuvasta thaimaalaisessa perheessä on vaikka kolme tyttöä. Perhe lähettää yhden tytöistä, yleensä sen parhaimman näköisen, tanssimaan soi cowboyn tapaiseen paikkaan. Tyttö tienaa soi cowboylta melko hyvin verrattuna keskiverto thaimaalaisen palkkaan. Tienaamastaan rahasta tyttö lähettää ison osan perheelleen, joka sitten lähinnä pitää hauskaa tällä tytön tienaamalla rahalla. Tyttö tekee tätä sen takia, että täällä vanhempien kunnioitus on todella suurta. Yleensä tytöt jopa ottavat asiakkaikseen vanhempia miehiä, koska heillä on suurempi ostovoima ja maksavat palvelusta enemmän kuin esimerkiksi jokin vähävaraisempi opiskelijapoika. Niin.. rahat eivät päädy tiettävästi millekään mafialle tai baarin omistajalle, vaan tytön perheelle. Tämäkin on tosin yleistys eli voihan tyttö ansaita rahaa pelkästään itselleen. Tytöt vaihtuvat todella usein tällaisissa baareissa, johon syitä voi vain arvailla. Mahdollisesti suurimmalla osalla ei varmaankaan pää kestä tällaista toimintaa tai sitten tyttö lähtee tullakseen takaisin tienaamaan taas lisää. Meininki on siis täällä todella likaista ja sääntö tuntuu oikeastaan menevän niin, että mitä vanhempi mies, sitä nuorempi tyttö. Osa baareissa tanssivista tytöistä on todella nuoria, eivätkä varmasti ole 20-vuotiaita, joka on ilmeisesti täällä täysikäisyyden raja. Lisäksi turistin tulee olla tarkkana, ettei vahingossa osta ladyboyta illanvietto kumppaniksi (ellei sitten juuri sellaista halua). Niin.. yksi harrastushan täällä on arvailla, kuka on oikeasti nainen ja kuka ei. Aivan varmaa on melko vaikea sanoa, kiitos edistyneen ja yleistyneen plastiikkakirurgian.

Kuva baarista, missä tytöt käyttävät vaatteita.

Nojuu.. eipä sitte muuta tällä kertaa. Koulu jatkuu taas maanantaina.